Kategoriat
Tunnelukot

Vaativuuden tunnelukko – kun mikään ei riitä ja on vaikeaa elää läsnäolevaa elämää

Tämän blogisarjan aloitusjulkaisu alkoi tiivistelmällä siitä, kuinka lapsina meille jokaiselle on muodostunut omia tunnelukkoja, joilla olemme kyenneet suojelemaan itseämme aikuisuuteen. (Jos julkaisu meni sinulta ohi, klikkaile tänne.)

Lapsena emme ole osanneet tulkita maailmaa samoin kuin nyt. Moni elääkin tietämättömänä siitä, että juuri kohtaamattomista ja avaamattomista tunnelukoista kumpuavat ajatus -ja toimintamallit estävät aikuisena täysin turhaan läheisyyttä ja luottamusta – rakkaudelle antautumista.

Jos et siis ole aivan varma, millaisia lukkoja kannat turhaan mukanasi, suosittelen tekemään testin ne selvittääksesi täällä. Lukot eivät ole millään tavalla huonommuutta. Ne ovat tehneet työnsä elämässämme aiemmin, mutta enää emme tarvitse niitä.

Vaikka hullunkurisesti nämä lukkomme aktivoituvat yhä uudelleen ja uudelleen ihmissuhteissamme, voimme oppia avaamaan ne. Ihan jokaisen. Yksi kerrallaan. Ja sinä pystyt siihen! 😊

Tässä julkaisussa avaan sinulle vaativuuden tunnelukkoa, jotta voisit oppia hellittämään. Tämän lukon avaamiseksi saat myös hyviä vinkkejä ja apuja tulevasta itsemyötätunto-blogisarjasta. (Mukana on myös aivan ihana, ihana vieras!)

Mikäli seuraava kuvaus tuntuu tutulta, suosittelen myös kokeilemaan tämän julkaisun keinoja, joiden avulla voit lukkoa itsellesi sopivaan tahtiin avata – jotta voit elää lempeämmin, läsnäollen ja nauttia myös elämästäsi. Sitä ennen tutustutaan kuitenkin siihen, millä tavalla vaativuus elämässä näyttäytyy..

Vaativuuden tunnelukko

  • Tuo jatkuvan henkisen paineen kokemuksen, stressi varjostaa lukon vuoksi jatkuvasti elämää.
  • Tuo kokemuksen siitä, ettei ole aikaa mihinkään. Kiire on jatkuvasti elämässä normaalia.
  • Tuo keskeneräisyyden kokemusta. Sitä tuntee jatkuvasti tekemättömistä asioista ja töistä kovaa ja ankaraa painetta ja lista tekemättömistä töistä jatkuu jatkumistaan.
  • Luo mielikuvan, että rentoutuminen ja hyvien asioiden salliminen itselleen on mahdollista vasta, kun kaikki tehtävät ja asiat on tehtynä.
  • Luo uskomuksen, että elämään syntyy rauhaa ja tyyneyttä vasta, kun tehtävälistat on hoidettu.

Tämän tunnelukon vaativa puskija kääntyykin juuri siinä kohtaa itseä vastaan, että tehtävälistat ei lopu. Rauha ja tyyneys siirtyy jatkuvasti eteenpäin – sinne jonnekin tulevaisuuteen. Kun koittaa hetki tulevaisuudessa, sama tilanne on edessä silloinkin.

Tässä tunnelukossa onkin kyse täydellisyyden tavoittelusta – enemmän tai vähemmän. Tästä syystä vaativuus pysyy jatkuvasti yllä, omasta sisimmästä vaativuudesta, jatkuvasta paineesta kyetä koko ajan parempaan ja parempaan. Vaativuudesta kumpuavista ylimitoitetuista tavoitteista ja niiden saavuttamisesta syntyy oman arvon mittari.

Mieluiten rimaa asettaakin vaativuuden puskemana jatkuvasti korkeammalle – siksi, että onnistuminen tuntuisi myös paremmalta. Sitä ikään kuin taistelee itseään vastaan jatkuvasti. Ja tähän on hyvin ymmärrettävä syy… Nimittäin…

Sisin lapsi kysyy jatkuvasti: ”Olenko minä riittävän hyvä?”

Jokaisella meillä on tarve onnistua, tulla nähdyksi ja kuulluksi. Vaativuus on kuitenkin lukkona ylitse menevää vaativuuden painetta omaa itseä kohtaan. Vähempikin riittäisi, mutta huomaamattaan sitä asettaakin peiliksi itselleen palautteen, jota saa ankaralta ja vaativalta sisäiseltä aikuiseltaan.

Koska palautetta hakee aivan väärästä suunnasta, se ei juuri sen vuoksi riitä. Sisin lapsi meissä ei voi olla tyytyväinen, jos emme anna sille huomiota, kuule sen tarpeita ja osaa myös pysähtyä. Kun opimme olemaan tälle lapselle lempeämpiä ja kannustavia aikuisia, lapsikin rauhoittuu.

Seuraavat asiat voivat olla hyvin kipeää luettavaa. Kukaan muu ei voi olla sisimmälle lapsellesi rakastava aikuinen, ei kukaan muu kuin sinä itse. Muut asiat ja ihmiset ovat lisä ja syvä kiitollisuuden aihe elämäämme. Muut eivät kuitenkaan voi koskaan täyttää syvää tarvetta kelvata, sillä ajatukset ja tuntemukset tulisikin suunnata itseesi. Omaan sisimpään lapseesi.

Lue myös: Haavoittuneen lapsen osan pahimmat pelot – voit kohdata ne arvostavasti ja kannattelevasti

Lue myös: Onko haavoittuneella lapsellasi suremattomia suruja? Eheytä hänet, jotta leikkikin luonnistuu

Sinä nimittäin voit oppia olemaan itse itsellesi kaikkein hoivaavin, kannattelevin ja huomioivin aikuinen. Ja kun opit tämän taidon, huomaat, ettei kukaan muu voi tuoda sinulle samaa täyttymyksen tunnetta.

Kyse ei ole itsekkyydestä tai itsensä ylös nostamisesta muiden yläpuolelle. Kyse on kohtuudesta ja karsimisesta – hyvän tietoisesta huomioinnista.

Ja silloin alat riittämään, vähemmälläkin. Alat mahtua omaan elämääsi, päiviisi. Alat kuulla itseäsi. Tuntea itsesi kokonaiseksi. Voi olla myös hyvin lohduttavaa ymmärtää, että…

Lue myös: Opi lohduttamaan itse itseäsi – taito, jota kukaan ei voi ottaa sinulta pois

Sisäinen vaativuus on hyvin tavallista, jos siihen on kasvanut

Jos olemme lapsina kantaneet vaativuuden taakkaa, se tuntuu meistä tavalliselta myöhemminkin. Muut usein huomaavatkin, jos aikuisena asettaa itselleen valtavan suuria tavoitteita ja elää vaativuuden paineen alla päivästä toiseen.

Niin hurjalta kuin seuraavat saattaa tuntuakin, suosittelen kuitenkin pysähtymään ja miettimään vastauksia seuraaviin kysymyksiin:

  • Ymmärrätkö omaa vaativuuttasi?
  • Entä jos onkin niin, että ei tule hetkeä, kun kaikki on täydellisesti jatkuvasti?
  • Jos onkin niin, että kaikkein eniten voisitkin oppia antautumaan elämälle ja huomata, että huolimatta siitä, miten kaikki on, kaikki on oikeastaan hyvin juuri nyt?
  • Olisiko juuri riman jatkuva asettaminen korkealle ja sen huomiointi juuri se kaikkein stressaavin ja vaativin asia, jota voisit työstää? Avain vaativuuden halaamiseen riittävyydeksi?
  • Voisitko karsia oleellisesti asioista elämässäsi, jotta mahdut siihen itse?
  • Sillä uskothan, että jos voit valikoida riman asettamista vaativuudesta käsin, voit myös oppia suuntaamaan huomiosi pienin askelin muuallekin 😊🙏 Voit ihan oikeasti voida hyvin 🤗

Jos arki on aina täynnä

– kiirettä

– tekemistä

– työtä ja touhua

– jonnekin pyrkimistä tai tämän hetken välttelemistä

elämä ei pääse virtaamaan vapaasti vaan tukkeutuu ja lukitsee sinut loputtomaan suoritusten oravanpyörään.

– Katri Syvärinen

Lue myös: Päästä irti vertailusta – opi tämä temppu itsesi takia

Kokeiltavaksi ja kysyttäväksi itsellesi:

  • Mitä sellaista voisit tarjota itse itsellesi, jotta kelpaisitkin?
  • Voisitko laskea rimaa ja huomata että kaikki sujuu siitä huolimatta hyvin, vaikka et pyrkisikään korkeammalle ja ylemmäksi?
  • Milloin viimeksi kiitit itseäsi?
  • Koska kiinnitit huomiota siihen, mitä olet, kuka olet, silloinkin, kun et ole kenellekään mitään?
  • Milloin viimeksi pidit huolta sanoista, joita lausuit itsellesi?
  • Koska huomioit, että olet riittävä, vaikka et tee mitään?
  • Milloin pohdit, olisiko hyväksyminen se taito, joka toisi sinulle todellisuudessa mielenrauhan?
  • Milloin rehellisesti olet kiittänyt itseäsi siitä, että olet vain ollut? Antanut itsellesi luvan levätä? Palautua?

On olennaista pohtia, haluaako kaiken tehdä aina megahyvin vai hyvin voiden.

– Anna Taipale

Haitallinen stressi on kuorma, joka kasvaa huomaamattomasti – kuin lisää sinua alas painaen, hartioihisi taakaksi kertyen – vaativuuden tunnelukon synnyttävistä ajatus -ja toimintamalleista johtuen

Tarvitsemme stressiä. Siinä on kuitenkin suuri ja merkittävä ero, millä tavalla stressiä käsittelemme ja kuinka sitä kohtaamme. Sillä, kuinka paljon elämäämme otamme tekijöitä, jotka sitä kohtuuttomasti lisäävät.

Haitallinen stressi on vaativuudesta syntyvä lisätaakka. Olemme ihmisinä todella hyviä sietämään stressiä. Kun kyse on vaativuudesta, sitä ikään kuin haalii haitallista stressiä elämään huomaamattaan.

Tällöin kehomme saattaa kuiskia paineesta. Saattaa ilmaantua univaikeuksia, keskittymisongelmia ja päänsärkyä. Vaativuus kuiskii vastaan: kyllä selviydyn! Ja sitä lääkitsee itseään, menee lujempaa, ohittaa kehonsa viestit. Lyhyellä aikavälillä se varmasti toimiikin. Pidemmällä aikavälillä kuitenkaan ei.. Ja keho alkaa huutamaan lujempaa. Usein se sairastuu. Kuuntele siis kehoasi. Anna sille huomiotasi. Se kestää paljon, mutta ei kaikkea.

Haitallinen stressi tuo myös kuormaa ihmissuhteisiin

Kun on sisäinen tarve puskea lujempaa, on vaikeaa rentoutua. Olla läsnä. Nauttia hetkestä. Rauhoittuminen voi toisille olla niin itsestäänselvyys, että itselleen sen salliminen ja sen harjoitteleminen voi tuntua mahdottomalta tehtävältä. Kenties ei ole edes kokeillut. Ja sitä voi ihan oikeasti kuvitella, ettei osaa, koska ei ole opetellut. Välttämättä kukaan ei ole edes opettanut. Mutta tiedätkö, voit oppia. Ja voit oppia pysähtymään. Ja voit oppia myös nauttimaan siitä.

Parisuhteessa vaativuuden tunnelukko näyttäytyykin toiselle:

  • Jatkuvana sisäisenä kamppailuna, toiselle on hyvin vaikeaa asettua vierellesi nauttimaan seurasta
  • Tunnetason etäisyytenä – kun huomiosi on jatkuvasti menneessä, tulevassa ja muissa asioissa, tunnetason tarpeet eivät usein tule näkyväksi edes itselle – kuinka silloin toinenkaan voisi niistä saada koppia ?
  • Suorituskeskeisyytenä – toinen jää puuhailun ja pakonomaisen touhuamisen varjoon
  • Toisen vetäytymisenä – toisen on vaikeaa tulla lähelle, jos ei elämääsi mahdu
  • Toiselle vaativuus on myös usein hyvin luotaantyöntävää – toinen todella kokee, ettei riitä sinulle
  • Tarpeena olla oikeassa. Jos myöntäisit tietämättömyytesi, sitä ei uskomuksen vuoksi luule kestävänsä. Ja kumppani turhautuu, koska keskustelu ei johda tunnetasolla yhteyteen.
  • Toinen ei voi kokea tulevansa kuulluksi, jos hänelle ei anna siihen mahdollisuutta.

Tylsistyminen, jonka juuret ovat täydellisessä epämukavuudessa olla itsessään, on vähiten siedetty mielentila.

– Gabor Matė

Vaikka sisäinen vaativuus koskee usein koviten itseä, se kohdistuu myös muihin ja muualle

  • Vaativuuden tunnelukko luo nimittäin usein tarpeen kertoa muille, kuinka elää ja toimia
  • Kukaan ei kuitenkaan kaipaa neuvoja, kuinka elämä tulisi elää, ei, elleivät sitä itse kysy
  • Hyvinvointia luovat harrastukset voivat myös muuttua suorituskeskeisiksi, sen sijaan, että mielekäs tekeminen tai oleminen toisi virtaa. Sitä vaatii tälläkin osa-alueella itseltään usein liikaa
  • Koti on meistä jokaiselle tila, jossa voimme kokea syvää rauhaa. Vaativuus kuitenkin usein tuo tunnetta siitä, että emme voi hetkeksikään pysähtyä, käpertyä lepäämään sohvalle. Kaiken tulisi nimittäin olla tiptop, ennen kuin on lupa hellittää.

Tämä kenkkumainen lukko ajaakin usein

  • Erityisten keinojen pariin, joiden avulla vasta voi antaa luvan itselleen hellittää
  • Addiktioihin, pako vaativuutta kohtaan syntyykin ymmärrettävästi hetkeksi näin – juurisyyhyn se ei kuitenkaan auta ja itse vaativuuden kohtaamiseen
  • Haitalliseen suorittamiseen – se, mitä tekee, ei tuo tyydytystä, koska ei ole läsnä siinä, mitä tekee. Riman alentaminen ei ehkä käy mielessä, koska vaativuus on niin pinttynyttä.

Tarvitsemme vaativuutta, ilman sitä emme edistäisi mitään. Kun vaativuus menee yli, se tuo elämäämme kitkaa ja eristää meitä muista

Jokainen meistä kaipaa onnistumisen kokemuksia, ylpeyden kokemusta aikaansaannoksista ja kyvykkyydestä. Kun vaativuus kaappaa vallan, se suuntautuu kaikkeen. Elämän joka osa-alueella tulisi kyetä vaativuuden tunnelukon tahdon mukaan parhaimpaan, huolimatta siitä, millaiset ovat olosuhteet. Parisuhteestakin saattaa tulla suoritus.

Vaativuus päättää meidän puolestamme minne energiamme suuntaamme sen sijaan, että päättäisimme itse. Haemme arvomme 9 ja 10 arvosanoista. Vähempi ei riitä. Ja matka, jota kuljemme jää kokematta. Tuntematta. Päämäärät ja pysäkit ovat ainoastaan ne hetket, kun annamme sisäiselle vaativuudellemme tilaa väistyä. Vasta silloin annamme itsellemme luvan kiittää, pysähtyä ja hellittää. Nyt olen ansainnut arvoni. Ja sama kierre lähtee liikkeelle…

Vaativuus onkin malli, joka on syntynyt sisäiseksi puheeksi lapsuudessa

Niin hurjan monelle on syntynyt ihanteellinen malli vanhempien vaativuudesta käsin. Kenties omien vanhempiemme vaativuus siirtyi meille. Meitä ei välttämättä kiitetty tai huomioitu siitä, että vain olimme. Saimme kenties kiitosta vain silloin, kun teimme jotakin. Kenties meitä kannustettiin yrittämään vain lisää ja enemmän siitäkin huolimatta, että olimme antaneet kaikkemme. Aistimme, että se ei kuitenkaan riittänyt ja yritimme olla lisää jotakin.

Omaksuttu vaativuus tuokin usein mustavalkoista -ajattelua, sellaista, josta harmaan heleän sävyt jäävät huomiotta. Saatamme juosta niin päättömänä paikasta toiseen, ettemme pysähdy kuuntelemaan itseämme – miltä meistä tuntuu juuri nyt? Mitä sisin lapsi sisällämme kaipaisi?

Kenties turvaudumme

  • Tekemättömyyteen – tänään en tee mitään, koska en kykene parhaimpaani
  • Ajatukseen: teen asiat vasemmalla kädellä ja huolimattomasti, koska en kykene muuhunkaan
  • Välttelyyn, jotta ei tarvitsisi kokea vaativuuden tuskaa

Mutta tiesitkö, sinulla on arvo ilman yhtäkään suoritusta – sinuna, itsenäsi, kun et tee yhtään mitään

Juoksin itseäni, omaa vaativuutta karkuun useamman vuoden. Vaativuus on siitä raskas lukko, että se ei avaudukaan kritiikillä. Ei toisten, eikä itsen. Väitän, että se jopa pahenee kritisoinnin voimasta.

Lukko nimittäin avautuu pikkuhiljaa myötätunnolla ja sen asenteen opettelemisella ja omaksumisella, että olen kesken, ihminen ja riitän sellaisena kuin juuri tänään olen. Juuri tänään olen kykenevä sillä kaikella, mitä itsessäni ja elämässäni on. Sillä sitä on elämä, että olen kesken. En valmis, enkä perillä. Olen matkalla. Ja se vasta hyvältä tuntuukin!

Ei meitä vaivaa useinkaan se, kuinka asiat ovat. Meitä vaivaa sisäinen vaatimus siitä, kuinka asioiden mielestämme kuuluisi olla.

7 arvosana ei kerro omasta arvosta, se voi itse asiassa olla sen mittari, että antaudun nykyään elämälle. Vaativuus, jota koen on muuttanut muotoaan. Se on viisasta vaativuutta, jolla voin rajata, kohtuullistaa ja hyväksyä.

Yksikään toisen sana, teko tai vaade ei ole sinä. Vain sinä itse voit oppia armollisuutta ja myötätuntoa, siitäkin huolimatta, että se tuntuu vaikealta ja kipeältä alussa. Uudelta. Vieraalta. Kummalliselta pehmoilulta.

Mitä enemmän annat itsellesi kuitenkin luvan sallia itsellesi hyvää, sitä paremmin voit. Mitä enemmän uskallat pysähtyä itsesi äärelle, kuulostella ja kuikuilla, sitä herkemmin opit huomioimaan omat kuulumiset. Mitä hitaammin uskallat elämääsi elää, sitä oleelliseemman löydät vähemmällä vaivalla. Mitä enemmän uskaltaudut hyväksymään itsesi, sitä helpompaa on elämäsi.

Lue myös: Vapauta sisäinen lapsesi, mutta tee se tyylillä!

Huomaat, että huolimatta siitä, kuinka kovaa sisäinen ”pitäisi ja täytyisi” vaatimuksen tutkasi ympäriltäsi tekemättömiä asioita ja suorituksia löytääkin, sinun ei tarvitse antaa äänen olla sisimpäsi mittari. Voit oppia halaamaan itseäsi kaikkein hellimmin ja lämpimimmin juuri tuollaisina hetkinä. Voit pysähtyä, hengittää syvään ja huomata, että olet matkalla. Riität.

Ja kun annat itsellesi luvan karsia, kukaan ei todellisuudessa edes huomaa. Sinulla on helpompaa hengittää. Alat mahtua elämääsi, voit kuulla itseäsi. Huomaat, että kävelemälläkin pääset perille, vaikka tekisi välillä mieli juosta maaliin. Matkan varrella voi olla jopa sellaisia asioita, joita et huomaisi, jos niin hurjan kovaa jatkuvasti juoksisit itseäsi karkuun.

Lue myös: Yhdistä oppimasi – aloita elämään merkityksellistä ja sinun näköistä elämää

Jos vaativuus kolahti, tuntui kuin omalta tavalta ja ajatuksilta suorittaa ja kiivetä arkea sekä hakea arvoa muiden ja saavutustesi kautta, suosittelen, että olet mukana tulevan itsemyötätunto -blogisarjani parissa.

Tulet saamaan siitä loistavia työkaluja aloittaaksesi lempeämmän ja myötätuntoisemman elämän. Enkä malta odottaa, että pääsen paljastamaan, kuka kanssani sen parissa kauniita sanoja luoksesi kuiskuttelee 😊🤗

Ps. Tulevaisuudessa näet, miltä teosperheeni toinen tulokas näyttää. Voima on hyvällä mallilla, hiontaa vailla 🥰

Tulet saamaan myös tulevasta Voima – mielen työkirjastani lohtua, voimaa ja tukea. Juuri näiden aiheiden parissa.

Mutta näitä ennen.. Toivoisin kuulevani, millaisia ajatuksia vaativuuden tunnelukko sinussa herätti? Kaipaatko apua sen avaamisessa? Voit jakaa kanssani ajatuksiasi alta 😊🙏

💫 Veera

Instagram veerajahn

Facebook Eheyden lähde

[email protected]

Muihin tunnelukkojulkaisuihin pääset tutustumaan alta:

Alistumisen tunnelukko – kun omilla tunteilla ja tarpeilla ei ole merkitystä

Estyneisyyden tunnelukko – kun tunteitaan ja tarpeitaan on hallittava jatkuvasti

Epäonnistumisen tunnelukko – kun oma arvo on sidoksissa saavutuksiin ja suorituksiin

Hylkäämisen tunnelukko – kun koet hylkäämistä silloinkin, kun siitä ei ole kyse ja lähelle hakeutuminen on vaikeaa

Hyväksynnän haun tunnelukko – kun on mukauduttava kelvatakseen

Kaltoinkohtelun tunnelukko – kun odottaa jatkuvasti tulevansa kohdelluksi huonosti ja hyväksikäytetyksi

Kietoutuneisuuden tunnelukko – kun on sisältä ohjaava pakko jakaa kaikki toisen kanssa

Oikeutuksen tunnelukko – kun sallii käytökselleen oikeutuksen, eikä tarvitse olla samalla viivalla muiden kanssa

Pessimistisyyden tunnelukko – kun on helpompaa varautua pahimpaan jo ennalta

Rankaisevuuden tunnelukko – kun on vaikeaa olla armollinen itseä kohtaan

Riippuvuuden tunnelukko – kun ei voi elää ilman toista ja oma itsenäisyys on vaillinaista

Riittämätön itsekontrolli – kun impulsiivisuus kiilaa pitkäjänteisyyden edelle

Suojattomuuden tunnelukko – kun huolestuu jo ennalta kaikkialla vaanivista vaaroista

Tunnevajeen tunnelukko – kun on vaille jotain, mutta ei tiedä varsinaisesti mitä

Lähteet mukaillen

Takanen, Kimmo. Tunne lukkosi – Vapaudu tunteiden vallasta. 2011. WSOY.

Takanen, Kimmo. Murra tunnelukkosi. Työstä tunteet, toimi toisin. 2017. WSOY.

Takanen, Kimmo. Parisuhteen tunnelukot. Avaimia toimivaan rakkauteen. 2019. WSOY.

Vastaa