Kategoriat
Tunnelukot

Uhrautumisen tunnelukko – kun palvelee muita itsensä kustannuksella

Saitko tulokseksi blogisarjan aloitusjulkaisun tunnelukko -testistä uhrautumisen tunnelukon? Kerron tässä julkaisussa siitä kumpuavaa toimintaa ja ajattelua, jotta voit työstää lukkoasi auki ja nauttia paremmista ihmissuhteista – ilman uhrautumisen tunnelukon tuomaa kitkaa.

Itse asiassa – myös muille on helpotus, jos saat sitä avatuksi. Aika moni on varmasti jo maininnut joistakin lukon tuomista kaavoista… nimittäin…

Uhrautumisen tunnelukko

  • Saa uhraamaan omat tarpeet kumppanin ja muiden ihmissuhteiden osalta
  • Saa aikaan hyvinvoinnin laiminlyömisen kierrettä, muut menevät oman itsen edelle
  • Vaikka muiden huomiointi on tärkeää, lukon vaikutuksesta uhrautuvuus menee yli ja toiminnasta kärsii itse
  • Välttämättä aikaa omasta itsestä huolehtimiseen ei edes ole, koska on niin kiinni toisten huomioinnissa
  • Tuo toistuvan mallin ja kaavan siitä, ettei muiden kanssa tuo esille omia tunteita, ajatuksia ja tarpeita. Sitä ajattelee ikään kuin olevansa hankala, jos tuo tasa-arvoisesti myös omat tarpeensa sanoitettuna ihmissuhteessa esille
  • Toisille saattaa myös haluta antaa itsestään kuvan, että ei ole inhimillisesti tarvitseva – ulospäin on luontevaa näyttää kuvaa pärjäävästä ja vahvasta ihmisestä. Muiden tarvitseminen on hyvinkin hyväksyttävää ja ymmärrettävää. Sitä sairastuu ikään kuin vahvuuteen ilman muita, muiden apua ja muille antautumista.

Näiden kaikkien toistuvien kaavojen takana on hyvin ymmärrettävä uskomus. Välttämättä tunnelukosta kumpuavaa toimintaa ei ole edes pysähtynyt ajattelemaan aiemmin. Tapa toimia ”vain on.” Muut kyllä huomaavat, että kyseessä on korostetun palveluhaluinen, syyllisyydelle altis ja vastuuntuntoinen ihminen. Tässä piileekin se vaaranpaikka.

Tämän tunnelukon kantajana usein ottaa kohtuuttomasti kumppanin tai muiden huolia kantaakseen. Ihmissuhteista tulee hyvin yksipuolisia ja vastavuoroisuus puuttuu tai jää taka-alalle. Vaikka sitä ajattelisi, että oma kärsimys on järkevämpää kuin ikävien tunteiden tuottaminen toisille, todellisuudessa toisten tunteista ei ole millään tavalla vastuussa. Emme voi vaikuttaa keneenkään muuhun kuin itseemme.

Ikävät tunteet myös usein luovat muutosta ja kasvua. Ne eivät ole lainkaan mitään sellaista, mitä tarvitsisi kohtuuttomasti pelätä aiheuttavansa toisille. Harvoin muut edes ajattelevat asiaa niin paljon kuin itse murehtii. Yhtälailla epämukavien tunteiden kohtaaminen, huomiointi ja salliminen luovat elämää ihmissuhteissamme kuin mukavammatkin tunteemme.

Korostunut uhrautuminen onkin seurausta syyllisyyden tunteen välttämisestä

Syyllisyys ja sen tuomat epämukavat tuntemukset kehossa voivat olla niin epämukavia sietää, että omasta uhrautumisen toimintamallista on tullut tiedostamattomasti elämäntapa. Syyllisyyttä välttelee oikeastaan missä tahansa tilanteissa ja saattaa syyllistää itseään vielä kohtuuttomasti lisää omista vaatimuksistaan. Muistatko tunteneesi tällaista toistuvaa kaavaa?

Ajatuksissa tämä voi tuntua seuraavalla tavalla: yhtenä päivänä ei ole ollut tarpeeksi hyvä puoliso, toisena ystävä, kolmantena työkaveri. Jos joku toinen ottaa huomioon omia tarpeitasi, siitäkin saattaa potea syyllisyyttä.

Lukko tuntuukin toisista siltä, kuin ei antaisi muille mahdollisuutta omaan inhimilliseen puoleen. Näissä tilanteissa usein nouseekin ajatuksia siitä, että ei koe ansaitsevansa aivan normaalia kanssakäymistä, saamisen ja antamisen roolia vuorotellen.

Antajan rooli on niin syvässä, ettei halua kokea syyllisyyttä millään tavalla. Sitä saattaa myös vältellä tilanteita, joissa joutuu vastaanottamaan jotakin. Nämä tilanteet ovat niin kiusallisia, syyllisyyden tunteen kohtaamisesta johtuen ja vaikeudesta käsitellä painavaa tunnetta. Kenties kukaan ei ole koskaan kannustanut ja opettanut.

Jos ihmisellä on ollut kauan kadoksissa yhteys syvimpään itseen, tunnetaakka ja sen kantaminen voivat olla niin totuttu selviytymiskeino, ettei omaa syyllisyyden tunnetta tiedosta. Kipeiden kokemuksien käsittely turvallisessa suhteessa tuo myös esiin toipumisen edetessä paljon kauan kannettua ja sisäänpäin kääntynyttä vihaa. Vasta vihan ja surun tunteiden takaa löytyy syyllisyys.

Syyllisyys siitä, että on inhimillinen, tarvitseva yhtälailla kuin muutkin. Syyllisyys on kuitenkin mahdollisuus kohdata itsensä. Se kysyy aikaa, toipumista ja armollisuutta. Kaikkien kuorten alta kuitenkin paljastuu pikkuhiljaa syvä ja viaton sinä. Rakkaudellinen ja tarvitseva sellainen.

Uhrautuminen itsessään on huomaamattoman painava taakka, lisää painoa siihen tuo vielä vaikeus rentoutua

Vaikka sisimmässä kaikki tunnelukosta kumpuava ajattelu ja toiminta tuntuu järkevältä ja luonnolliselta, tavat tuovat myös mukanaan kyvyttömyyttä rentoutua ja nauttia hetkestä. Sitä voi olla niin ehdollistunut ajattelemaan muita, että ei voi rentoutua ennen kuin muut ovat onnellisia ja tyytyväisiä ympärillä. Kun kaikki ajattelu suuntautuu näin toisiin, oma itse hukkuu vähitellen taakan alle.

Tunnelukko haluaakin, että on tultava kaikkein vähimmällä toimeen. Sisimmässä on täysin erilaiset tavat sallia ja hyväksyä asioita, tarpeita ja nautintoja itselle kuin mitä toisille.

Kumppanin seurassa tämä ilmeneekin usein niin, että toinen kaipaa lähelle ja läsnäoloa, mutta omat ajatukset siintäävät lukon puolesta siinä, onko kaikki nyt varmasti hyvin ja tilanne mahdollisimman toimiva?

Usein myös omista tekemisistä ja saavutuksista on vaikeaa tarjota hyvää itselleen. Toisten tarjoamat palvelukset on helpompaa kieltää, koska ei halua jäädä millään tavalla kiitollisuuden velkaan. Usein muut tulkitsevatkin tämän niin, että he eivät kelpaa.

Myöskin heidän antamat lahjat ja huomionosoitukset jäävät ikään kuin tavoittamatta vastaanottajaa – sen näyttäminen, että muut välittävät. Voisikin olla hyvä kysymys pysähtyä, tunnustella ja mutustella: Miksi koet itsesi alempiarvoiseksi kuin muut ympärilläsi? Voisitko antautua pienesti huomioimaan hyvää, välittämistä ja rakkautta ympärilläsi?

Uhrautumisen tunnelukko on usein niin syvällä, ettei sen haitallisuutta näe itse

Kukaan meistä ei ole yli-ihminen, joka ei tarvitsisi mitään. Sellainen ei myöskään ole todellista. Kyse onkin opitusta mallista, siitä, että on todellisuudessa jäänyt paljosta vaille.

Uhrautumisen tunnelukko voikin johtaa usein uupumiseen tai masennukseen. Usein tällaisen tilanteen tarvitseekin tulla eteen, jotta omaan elämäntapaan herää. Se voi olla todellisuudessa ensimmäinen kerta, kun pysähtyy elämässä miettimään kysymystä: ”mitä minä haluan?” Ja se voi olla todella vaikea kysymys. Se voi olla sitä, koska ei ole opetettu toisin.

Uhrautuminen onkin selviytymiskeino, joka juontaa juurensa lapsuuteen

Voi olla hyvin kipeää kohdata se tosiasia, että lapsena on joutunut sulkemaan oman tarvitsevuutensa pois. Sellaisten tilanteiden läpikäynti, joissa olisi kaivannut läsnäoloa tunnetasolla tai läheisyyttä ja onkin kokenut olevansa vain taakka, tekee väistämättä surulliseksi. Pintaan saattaa nousta myös paljon vihaa, kun näitä tilanteita alkaa kohtaamaan. Kuitenkin näiden asioiden pohtiminen on hyvin tärkeää – opiksi ja suojaksi tulevaisuutta varten. Opiksi antautumaan elämälle, ihmisille ympärillä. Omille tunteille. Sisimmän kuiskuttelun kuulemiselle. Mahdollisuudelle olla tarvitseva tänään.

Omien tunteiden ja tarpeiden käsittely, niihin tutustuminen ja niiden sanoittaminen voi olla alussa todella haastavaa. Selviytymiskeinosta on kuitenkin tärkeää oppia mahdollisimman paljon, jotta aikuisena ei itse sabotoisi tahtomattaan lisää täysin normaaleja täyttymyksen tunteita ja hetkiä. Enää ei tarvitse jäädä vaille, vaikka lapsena se olisi ollut arjen normaali. Tänään ja jatkossa voit oppia kertomaan, miltä tuntuu, mitä kaipaat, mitä toivot ja mitä pelkäät. Saat olla ihminen. Enää ei tarvitse vain selviytyä.

Kumppanille uhrautumisen tunnelukko näyttäytyykin

  • usein niin, että on turha. Sitä pärjää jatkuvasti itse, ei tuo esille tunteitaan, eikä tarpeitaan. Toinen jää etäiseksi.
  • Tämä tilanne on myös äärimmäisen vaikea – miksi mikään, mitä teen, ei avaa toisesta inhimillisyyttä esiin? Toinen voi olla todella tuskastunut arvailujensa kanssa, kun ei kaikesta yrittämisestä huolimatta pääse kuoren lävitse.
  • Uhrautuminen myös altistaa tarjoamaan ennalta sellaista, jota kuvittelee toisen haluavan. Sen sijaan, että sitä kysyisi.
  • Mukavuutena, mutta ei välttämättömyytenä. Usein toinen ei kaipaakaan kaikkea, mitä uhrautuminen suhteeseen tuo. Se voi olla toiselle hyvinkin vaikeaa.
  • Tapana olla puhumatta ja kertomatta asioista: jos toinen ei ilmaise itseään, kuuluisiko sitä itsekin olla ilmaisematta itseään?

Usein kaava johtaakin siihen, että tarpeisiin saakka ei päästä. Niistä ei keskustella, eikä ne siksi voi koskaan tulla myöskään täytetyiksi.

Kun uhrautuu jo muutenkin niin paljon, toisen pyyntö tai ehdotus voi tuntua myös alistamisena. Vaikka kyse ei todellisuudessa ole tällaisesta tilanteesta, se kuitenkin herättää sisällä vihaa. Syntyy syvä ristiriitaisuuden tunne, joka kaipaa kuulluksi tulemista.

Lukon avaamiseksi on välttämätöntä

  • Tutustua siihen, mitä muille tarjoaa ja alkaa selkeyttää sitä kautta tarpeitaan itselleen
  • Mitä sellaista toivoo saavansa, jota antaa muille?
  • Kiinnittää huomiota omaan sisimpään: mitä tunnen, kaipaan, haluan ja toivon?
  • Oppia suuntaamaan huomio itseen pitämällä ulkoiset asiat realistisina rinnalla
  • Oppia soveltamaan tasapainoa – joka toinen itselle, joka toinen toiselle. Ihan vaikka vauvanaskelin alussa.
  • Antaa itselleen aikaa, surra vaille jäämistään lapsuudesta ja oppia rohkeutta kohdata itseään kerta toisensa jälkeen. Tänään saan olla aikuinen oma itseni.
  • Pohtia ja kulkeutua kohti omia arvoja, tavoitteita ja merkitystä luovaa elämää.

Ei helpoin lukko… mutta ei myöskään mahdoton. Pienillä suunnanvaihdoksilla usein löytyykin todella harmoninen ja tasapainoinen tie. Sitä voi kuoriutua kauniiksi omaksi itsekseen, päivä kerrallaan 😊🙏 Ja sinä pystyt ja onnistut! Paljon saat varmasti apuja myös tulevan itsemyötätuntosarjan parista. Sen sarjan parissa tulet saamaan aivan ihanan vieraan ja asiantuntijan mitä lempeimmät ja syvimmät vinkit 😊🤗

Millaisia kokemuksia uhrautumisen tunnelukosta? Saitko ahaa -elämyksiä?

💛 Veera

Instagram veerajahn

Facebook Eheyden Lähde

[email protected]

Lähteet mukaillen

Takanen, Kimmo. Tunne lukkosi – Vapaudu tunteiden vallasta. 2011. WSOY.

Takanen, Kimmo. Murra tunnelukkosi. Työstä tunteet, toimi toisin. 2017. WSOY.

Takanen, Kimmo. Parisuhteen tunnelukot. Avaimia toimivaan rakkauteen. 2019. WSOY.

Vastaa