Kategoriat
Traumoista toipuminen

Toimettomuus ei ole läheskään aina ihmisen oma valinta

Onko apua saatavilla vai ei?

Kuten jokainen minut tunteva tietää, traumojen tutkiminen ja niiden parissa työskentely on valtavan lähellä sydäntä. Erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien auttamisessa on meillä Suomessa paljon parantamisen varaa. Onneksi meillä ollaan edistytty harppauksin traumojen tunnistamisessa ja eheyttämisessä ja hoitomuotojen tarjoamisessa. Vielä on kuitenkin valtavan paljon kehitettävää.

Sain kunnian haastatella erästä hienoa nuorta miestä, tuoda julki hänen rohkeita sanojaan ja merkityksellistä työtään: traumoja läpikäyneenä osaa tarjota aivan erilaista apua myös muille niitä kokeneille. 

Usealle herra on tullut tutuksi Logged In ja Toimettomat -sarjojen ohjaajana ja tuottajana. Jos et ole vielä katsonut, suosittelen tutustumaan. Löydät linkit tämän tekstin lopusta.

Koronan jälkeen apua tulisi kohdentaa uudella tavalla

Korona on saanut monet näkemään ja arvostamaan asioita, joihin aiemmin ei ole kiinnittänyt huomiota. On kuitenkin valtavan suuri joukko myös heitä, joille eristäytyneisyys loi lisää ongelmia ja poikkeusaika toi pintaan käsittelemättömiä asioita. Koronan vaikutuksia siivotaan kauan. Meillä on huutava pula kuraattoreista ja psykologeista kouluissa, nyt jos koskaan resursseja sinne tarvittaisiin ennaltaehkäisemään lisää syntyviä haasteita. Kun maailman tilanne muuttuu, on palveluiden muututtava mukana.

Pari kuukautta sitten tein tutkimusta nuorten hyvinvoinnin parissa ja avuntarvitsijoiden kompastuskivien kartoittamisessa. Vaikka apua on valtavasti tarjolla, sen saantia on todella vaikeaa monelle hahmottaa. Vaikka apua haluaisi, sitä ei välttämättä heti ole saatavilla. Kynnys on monelle hyvin suuri ja avun hakeminen aina rohkeaa. Ei ole lainkaan itsestäänselvyys, että kynnyksen voittanut tulee kohdatuksi hädän hetkellä.

Haastateltavana Sami Kieksi

Sami Kieksi tarjoaa sanoja siitä, kuinka keskittää apu sinne, jossa sitä kaivataan, ottaa puheeksi epätasa-arvon koko maan kohdalla, ei vain tilastojen täytön näyttämiseen ja sanahelinän varjolla toimien.

Olen enemmän kuin samaa mieltä tässä kohtaa, ei auta tehdä kaikkea kaikille vaan tarjottava apua juuri sinne, jossa sitä eniten kaivataan. Jonottamalla ja pyörimällä byrokratian viidakossa ei luoda toiveikkuutta. Ihminen kestää haasteita yllättävän paljon, mutta toivottomuutta vain hetken. 

Kohdennettu apu tavoittaa niin paljon enemmän kuin sanahelinä, kampanjat ja hukkaan heitetyt resurssit

Koska pelkkä asioiden kritisointi on kiukuttelua, ja uuden kehittäminen taas ratkaisevaa toimintaa, Discord-hankkeen esilletuominen on enemmän kuin mainittavan arvoinen. Sami Kieksi on ollut mukana hankkeessa ja suosio on räjähtänyt. Ennen kaikkea Kieksi on antanut ääntä kuuluviin monelle ihmiselle dokumenttisarjojensa kautta, joilta harvoin kysytään ”mitä kuuluu?”

Samilla itsellään on takana hyvin vaikeita kokemuksia. Nykyään hän tekee työtä muiden auttamiseksi ja tarjoaa samalla vertaistukea.

Mitä mieltä on Sami Kieksi?

Kysyin Samilta, onko ”syrjäytyneitä” yritetty auttaa ja ovatko he saaneet apua ongelmiensa kanssa. Keskustelimme myös apua tarjoavista järjestöistä, millaisia ajatuksia on toimettomuuden kehässä kamppailevalla ja millaisia kokemuksia on takana, kun on vaarassa eristäytyä. Vastoin yleistä luuloa, toimettomuus ei ole läheskään aina ihmisen oma valinta.

Sami: Suomessa on useita eri järjestöjä ja hankkeita jotka ovat keskittyneet tarjoamaan apua juuri syrjäytyneille (en tykkää itse tästä termistä, koska se on leimaava, ikään kuin syrjäytyminen olisi heidän oma valinta. Joillekin voi olla, mutta kaikille ei. Eli ei saa lokeroida).

Näiden useiden järjestöjen ja hankkeiden ongelma on se, että hankkeet ja apua tarvitsevat eivät kohtaa. Näitä hankkeita ja järjestöjä on mielestäni jopa liikaa ja niihin tuhlataan hirveästi yhteiskunnan rahoja. Olisi tehokkaampaa tehdä yksi hanke hyvin, joka oikeasti tavoittaisi nämä apua tarvitsevat. Tämä onnistuisi kuuntelemalla näitä ihmisiä eli alhaalta ylöspäin ei ylhäältä alaspäin! Täytyisi olla myös tämän kohderyhmän käyttämillä alustoilla aktiivisesti esillä ja ottaa jopa itse yhteyttä nuoriin (etsivää nuorisotyötä verkossa nuorekkaasti) ja myös olla liikaa tuputtamatta ”apua”.

Moni syrjäytynyt on jumiutunut kotiinsa ja luottamus yhteiskuntaan ja ihmiseen yksilötasolla on erittäin heikko. Moni on kuullut lapsesta saakka että yhteiskunta on paska tai ihmisiin ei voi luottaa. Moni on myös kokenut huono-osaisuutta. Silloin se ei onnistu niin, että heti tyrkytetään omia palveluita ja mahdollisesti vaikka tuomitaan se nuoren pelaaminen tai muu toiminta, joka pitää hänet pinnalla. Ennemminkin pitäisi rohkaista siinä, missä nuori on hyvä.

Ensimmäinen tehtävä on antaa itseluottamusta ja koittaa saada tämä syrjään jäänyt nuori taas luottamaan ihmiseen ja yhteiskuntaan.

Järjestöillä ja hankkeilla tarkoitan, että apua on saatavilla, mutta ollaan usein väärillä kanavilla tai tehdään asiat tavallaan väärin. Sitten just tää ylitarjonta mitä Suomessa on kunnallisesti ja valtakunnallisesti tarjolla.

Tuhlataan eri hankkeisiin älyttömästi rahaa ja resursseja, koska kaikki haluaa tehdä oman.

Järkevämpää ja ennen kaikkea tehokkaampaa olisi tehdä yksi hanke, joka on löydettävissä tai juuri yhdistää näitä resursseja. Samalla asiallahan kaikki kuitenkin on, mutta välillä tuntuu, että järjestöt kilpailevat keskenään. Uuden rahoituksen saamiseksi esitellään hienoja lukuja siitä, kuinka monta syrjäytynyttä on tavoitettu.

Tehokkaampaa olisi jos se apu olisi pitkäjänteistä apua. Ajatellaan että vaikka 100 nuorta saisi apua useamman vuoden ja lopputuloksena olisi työelämään pääsy tai suoritetut opinnot. Paljon tärkeämpi ja isompi vaikutus kuin että ”Tavoitimme vuonna 2019 ainakin 5000 syrjäytynyttä.”

Moni apua tosissaan kaipaava kokee myös ”luukulta luukulle” menon tosi turhauttavana ja nöyryyttävänä sekä oman tarinan kertomisen useita kertoja eri henkilöille työntekijöiden vaihtuvuuden takia.

Kuva: Antti Haanpää, YLE

On aluksi täysin turhaa saada mihinkään heitä, jotka ovat jumiutuneita kotiinsa. Osa varmasti saattaisi tullakin, mutta osa taas ei, koska taustalla on muun muassa sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Siksi ensimmäinen työ tavoittamisessa kuuluu olla verkossa tapahtuvaa, kuten Discordissa.

Diakonissalaitoksen VAMOS on myös hyvä kohtaamispaikka. Vamos on suunnattu sellaisille, joilla on jo rohkeutta poistua kotoa. Vamoksessa tarjotaan pitkäjänteistä apua, jossa perehdytään nuoren tilanteeseen ja koitetaan saada työelämään ja opiskeluiden pariin.

Kaikki eivät varmastikaan siihen pelkoon löydä apua ja esimerkiksi kriisipuhelimeen tai mihin tahansa muualle on liian iso kynnys soittaa. Discord on tästä syystä hyvä kanava eli matalan kynnyksen palvelu.

Monella eniten syrjässä olevalla ei ole juuri haaveita tai unelmia tai kannustus uskaltaa unelmoida puuttuu. Katse tulevaan on hyvinkin lyhytnäköistä.

Kuva: Antti Haanpää, YLE

Kun apua tarvitsevia on tavoitettu, on aika kartoittaa mielenkiinnon kohteita ja keskustella aivan normaaleista asioista. Luottamuksen aikaansaamisen jälkeen tulee kannustaa. Eri vaihtoehdoista kertominen osallisuuden saavuttamiseksi tulee tapahtua pikkuhiljaa. Jos ensimmäisenä tarjoat heti apua, keskustelumahdollisuus saatetaan menettää kokonaan. Sääliminen ei tuo ratkaisuja, on kannustettava ja rohkaistava. Tässäkin kohtaa tärkeää on yksilökeskeisyys.

Koen, että luottamus yhteiskuntaan ja ihmiseen yksilötasolla on avainasia. Menetetyn luottamuksen ansaitseminen on haastavaa. Myös huono-osaisuus ja lapsena ”opittu” vaikuttaa paljon. Joidenkin kohdalla on kyse yli sukupolvien vaikuttaneista asioista. Kierteen katkaiseminen on todella tärkeää. 1990-luvun lamakin on tehnyt oman osansa noin 60 000 syrjään jääneen arkeen.

Sami toivoisi myös päättäjien ajattelevan pidemmän tähtäimen vaikutuksia.

Päätöksenteossa tulisi aina miettiä, millainen vaikutus tehdyillä päätöksillä on kymmenien vuosien kuluttua. Päätöksiä ei tulisi tehdä sen perusteella isossa mittakaavassa, miten tehty päätös vaikuttaa nykyhetkeen, koska todelliset vaikutukset näkyvät kymmenien vuosien kuluttua ja kertaantuvat moninkertaisena.

Esimerkkinä nyt otettu lisävelka koronan vuoksi ja yhteiskunnan sulkeminen. Todellinen vaikutus nähdään vasta useiden vuosien kuluttua.

Kun tehdään nuoria ja vaikka syrjään jääneitä koskevia päätöksiä, olisi hyvä ottaa laajalla skaalalla eduskuntaan kokemusasiantuntijoiksi ihmisiä, jotka ovat osa päätöksiä koskevaa kohderyhmää. On kyse sitten mistä asiasta tahansa. Ei vain Helsingistä tai pääkaupunkiseudulta vaan ympäri Suomen. Vähävaraisen elämä on ihan erilaista pienellä paikkakunnalla keski-Suomessa tai Lapissa kuin pääkaupunkiseudulla.

Kuva: Antti Haanpää, YLE

Toimettomuus ei ole läheskään aina ihmisen oma valinta

Toimettomuuden takana olevia syitä on esimerkiksi:

Lapsena koettua huono-osaisuutta, jonkun trauman kokeminen, kiusattuna eläminen.

Kyseessä ei ole pelkästään huono-osaisten tai nuorten ongelma. Syrjäytyä voi myös jos kokee aikuisena vastoinkäymisiä: burnoutin, potkut töistä, eron tai jonkin muun trauman.

Varakkaissa perheissä on kyllä rahaa, mutta usein myös rakastamisen kokemus puuttuu. Vanhemmilla ei ole aikaa tai kiinnostusta lapsien kanssa ajanviettämiseen, sillä ura tai muut asiat koetaan tärkeämmiksi.

Toimettomuus ei ole läheskään aina ihmisen itse valitsema asia. On monia eri tapoja jäädä syrjään ja todella monta erilaista tarinaa. Siksi on erityisen tärkeää, että syrjäytyneitä ei lokeroida vaan joksikin yhdeksi massaksi.

Hyvä on tuoda myös esiin, että kyseessä ei ole pelkästään huono-osaisten ongelma, vaikka media luo kuvaa tästä. Syrjään jääneiden nimittely pahentaa luottamuksen ansaitsemista.

Kuva: Antti Haanpää, YLE

Mitä kuuluu Samille nyt?

Sen lisäksi, että Sami toimii Discordin yhtenä ylläpitäjänä, tulee hän tulevaisuudessa keskittymään enemmän dokumentaristina ja ohjaajana toimimiseen:

9.11 julkaistiin viides kausi Some Deep Story -dokkarisarjasta ja se käsittelee velkaantumista. Lisäksi kuvaukset ovat käynnissä eräästä toisesta dokkarisarjasta, joka käsittelee nuorten itsenäistymistä ja siihen liittyviä haasteita ja on tulossa ulos 2021 keväällä.

Esituotannossa on myös yksi dokkarisarja, josta Sami ei voi tällä hetkellä puhua enempää. Myös Some Deep Story saa jatkoa vuonna 2021.

Tutustu Samin dokumenttisarjoihin klikkaamalla tästä.

Ensi vuonna jatketaan joka sunnuntai klo 10 blogin parissa. Olen ottanut toiveet huomioon ja panostanut aiheisiin, joiden parissa kamppaillaan ja kaivataan työkaluja.

Nyt toivotan sinulle rauhaisaa loppuvuotta ja valoa pimeisiin iltoihin,

♡ Veera

Vastaa