Kategoriat
Tunnelukot

Suojattomuuden tunnelukko – kun huolestuu jo ennalta kaikkialla vaanivista vaaroista

Löytyikö sinulta tunnelukko -testissä suojattomuuden tunnelukko? Opit tässä julkaisussa tunnistamaan ja tiedostamaan sen aktivoivaa toimintaa ja ajattelua, jotta pääset kiinni juuri niihin avainhetkiin, kun lukko on mahdollista myös saada avatuksi. Siksi, että voit rakastaa täydestä sydämestäsi. (Mikäli koko blogisarjan aloitusjulkaisu jäi jostain syystä sinulta välistä, pääset lukemaan sen täällä. Saattaa helpottaa paljonkin, kun oivaltaa, että jokaisella meistä on omat lukkomme ja voimme myös avata ne.)

Niin tämän kuin muidenkin lukkojen kohdalla, suojattomuuden tunnelukko ei ole millään tavalla vika. Sen syntymiseen on itse asiassa hyvinkin inhimillinen syy. Sen syntyyn on vaikuttanut turvallisuuden tunteen heikkeneminen lapsuudessa, kun on jäänyt yksin selviämään tunteidensa kanssa.

Vaikka olisi kaivannut inhimillistä ohjausta huolien hyväksymisestä ja niiden kanssa toimimisesta, sitä on oppinut jo ennalta huolehtimaan vanhempien huolista ja murheista ja usein myös pelkäämään, koska tällainen sama tilanne toistuu ja uusiutuu.

Suojattomuuden tunnelukko

  • Aktivoikin usein näitä pelkoja ja huolia erinäisistä katastrofeista tai jonkun pahan tapahtumisesta korostuneen paljon
  • Aktivoi huolta tuottavia ajatuskierteitä, jotka myös vaikuttavat kykyyn rentoutua
  • Aktivoi ahdistusta ja levottomuutta
  • Aiheuttaa pelokasta oloa ja luonnollisesti varautumista jo ennalta joka paikasta kumpuaviin vaaroihin

Parisuhteessa tunnelukko

Näyttäytyy usein kumppanille henkilökohtaisena epäonnistumisena: Miksi tuo toinen ei kykene rentoutumaan seurassani ja tuntemaan oloaan turvalliseksi? Varsinkin, jos peloista ei kerro kumppanille, hänestä voi tuntua siltä kuin hän aiheuttaisi ne. Luonnollisesti tämä tuo toiselle epävarmuutta. Sitä paradoksaalisesti syventää kuilua toisen kanssa, vaikka ei haluaisi.

Erilaiset pelot, huolestuminen ja ennakointi tuottavatkin varautuneisuutta

Sitä hyvin ymmärrettävästi yrittää jo ennakkoon varautua kaikkeen mahdolliseen. Usein myös pyrkii välttelyn kautta hakemaan sisäistä turvallisuuden tunnetta: Jos jätän asioita tekemättä ja passivoidun, mitään pahaa ei voi myöskään sattua.

Välttely voi oikeastaan ulottua mihin tahansa elämän osa-alueisiin liittyviin asioihin. Kumppanista tämä usein tuntuukin siltä, että jatkuva asioiden ennakointi rajoittaa hänenkin elämää.

Nämä ajatusmallit ovat hyvin inhimillisiä, sillä lapsena on jäänyt täysin yksin tunteidensa kanssa. Tällainen tilanne lapsena on hyvin kestämätön ja jättää sisimpäämme pelokkaan sisäisen haavoittuvan lapsen. Aikuisena sitä myös usein pyrkii välttelemään pelkojensa ajattelemista, toki, koska ymmärrettävästi ne tekevät niin kipeää aiempien muistojen vuoksi. Ratkaisu löytyy kuitenkin siitä, että ne kohtaa.

Toiselle suhteessa tunnelukosta kumpuava kaava luo usein mielipahaa, koska luonnollisesti toinen haluaisi auttaa ja pyrkii toisen lähelle. Suojattomuuden tunnelukon kantajana sitä kuitenkin turvautuu usein teeskentelemään, ettei mikään ole vialla tai mitään pelkoja ei ole olemassakaan. Usein kumppani aistii, ettei kaikki ole kuitenkaan hyvin. Toinen siis yrittää, mutta ei pääse lähelle.

Kun sitten omia pelkoja halveksuu lapsuuden kipeiden kokemusten takia, sitä turvautuu usein näyttämään totutusti aina reipasta ja pelotonta kuorta ulospäin. Sisimmässä sitä kantaa kuitenkin hyvin haavoittunutta ja pelokasta lasta. Ja tämä lapsi kaipaa kuulluksi tuloa, suojaa ja hoivaa. Rakkautta. Antautumista sille 😊🤗

Tutustu: Haavoittuneen lapsen osan pahimmat pelot, voit kohdata ne arvostavasti ja kannattelevasti

Onko haavoittuneella lapsellasi suremattomia suruja? Eheytä hänet, jotta leikkikin luonnistuu

Elämäsi on tehty elämistä, ei selviytymistä varten

Vaikka ajatus kaiken kestävästä aikuisesta nykypäivänä on kipeän menneisyyden takia luonnollinen ja täysin ymmärrettävä reagointitapa, tällaisen suojakuoren kantaminen itse asiassa aikuisena tuottaa paljon enemmän huonoa kuin hyvää – niin itselle kuin ympärillä olevillekin. Ja voi pojat, että minullakin kesti kauan saada tämä kohdallani auki. Kunnes sitten tuli ihminen vierelle, joka valitsi sanansa kauniisti ja päästi valoa sisään.

  • Jos peloistaan ei puhu, kumppani ei pysty auttamaan pelkojen kohtaamisessa ja suhteuttamisessa.
  • Usein sitä päätyy sulkeutuneesti pohtimaan omia pelkoja yksin ja halveksuu itseään omista peloistaan. Sitä jää ikään kuin yksin, vaikka ei haluaisi jäädä yksin 😁 Näitä tilanteita kannattaakin pyrkiä sanoittamaan toiselle.
  • Tunnelukosta kumpuava tapa on lapsuudesta usein niin pinttynyt, ettei halua kuormittaa muita ympärillään.
  • Keskusteleminen aikuisena helpottaisi ja toisi korjaavia ja välittäviä kokemuksia, mutta sitä kokee, että on turvallisempaa turvautua jo lapsena opittuun malliin sulkeutua, tapaan kieltää oma tarvitsevuus ja inhimillisyys.
  • Rakkauden tarve ei meistä kuitenkaan poistu. Eikä sen tarvitse 😊 Olemme rakkauden olentoja, kaikki.
  • Sitä on ehkä yrittänyt lapsena kertoa murheistaan, huolistaan ja peloistaan, mutta ei ole tullut kuulluksi ja on oppinut tavan pärjätä kaikessa itse. Sinun ei kuitenkaan tarvitse. Kukaan meistä ei pärjää yksin.
  • Tämä kuormittaakin aikuisena läheisiä entisestään, koska jokainen usein yrittää auttaa, tarjota tukea, hoivaa ja myös suojaa. Sitä on kuin panssarin kanssa muita vastaan, vaikka ei haluaisi.
  • Muille suojattomuudesta kumpuava kaava tuokin kelpaamattomuuden tunteita, huolta, hylkäämisen pelkoa ja epävarmuutta. Aikamoinen paradoksi.

On lohduttavaa ymmärtää, että omaksuttu kuva ihmisestä, joka ei pelkää, on epärealistinen

Vaikka pyrkimys tällaiseen pelottomuuteen on suojakeino ja sitä usein ajattelee myös, että tavoillaan on kuormittamatta muita ympärillään, se ei enää aikuisena toimi. Se itse asiassa kääntyy juuri itseä vastaan.

  • Sitä luonnollisesti kieltää pelkonsa, välttelee niitä ja halveksuu itseään peloistaan. Tämä kierre kuluttaa myös valtavan paljon energiaa.
  • Kumppani yrittää usein pyrkiä lähelle, mutta ei pääse. Tapa tuottaakin toiselle mielipahaa, kun etäisyys ja syvä kuilu tunnesiteessä toistuu. Kumppani törmää panssariin.
  • Läsnä olemista suhteessa ei näiden toistuvien tilanteiden vuoksi useinkaan ole. Tai sitten se jää syväksi kuiluksi väliin.
  • Sitä niin kovasti toivoisi, että ei tarvitsisi ketään, että ei tarvitsisi kohdata tarvitsevuuttaan, mutta se ei toimikaan, koska lähtökohta on itsessään mahdoton ja väärä. Me tarvitsemme. Kaikki. Ehjää ei siis tarvitse korjata 😊

Suojattomuuden tunnelukkoa voi alkaa avata

  • Pohtimalla ja peilaamalla: mitä minä toivoisin vastaavissa tilanteissa kumppaniltani: toivoisinko hänen kertovan peloistaan vai sulkevan minut elämästään ulkopuolelle?
  • Toivoisinko lasteni luottavan ja kertovan asioistaan vai vetäytyvän ja pärjäävän kaikessa itse?
  • Luonko läheisyyttä ja välittämistä omalla toiminnallani ja vetäytymiselläni?
  • Kun kiellän itseltäni haavoittuvaisuuden, tunteeni ja tarpeeni, mihin näiden totuttujen mallien sijaan voisinkaan käyttää kaiken kieltämiseen kuluvan energiani? Mitä jos antautuisin? Sille korjaavalle rakkaudelle 😊
  • Mitä se todellisuudessa minulle voisi tuoda?
  • Millä tavalla voisin olla paremmin läsnä, sen sijaan että turvaudun kieltämiseen, taistelemiseen tai vetäytymiseen?
  • Voisinko alkaa oppia tietoisesti keskittymään näissä hetkissä ottamaan lähentymisen askelia ja antaa uudelle, korjaavalle ja hoitavalle tavalle mahdollisuuksia, sinnikkäästi ja pienin askelin asettautua osaksi suhdetta?
  • Uskaltamalla kyseenalaistaa omat sisimmät pelkonsa: tutkia rehellisesti, mitä niiden takana on, mistä ne syntyvät ja tarvitsenko niitä enää?
  • Tietoisuustaitoja harjoittamalla voi myös oppia havainnoimaan mitä itsessä, ajatuksissa, tunteissa ja reaktioissa herää. Silloin voi olla läsnä. Juuri nyt. (Näistä annan myöhemmin sinulle oppaan, kuinka pääset harjoittelemaan.)

Usein tämä lukko on syntynyt

  • Toisen tai molempien vanhempien samasta tunnelukosta
  • Vanhemmat ovat saattaneet puhua hyvin avoimesti huolistaan, kauhistelleet niitä ja tuottaneet erilaisia kauhuskenaarioita huolten pohjalta
  • Näissä hetkissä hämmennyksen ja turvattomuuden tilaan joutuminen lapsena onkin hyvin luonnollista, koska ei ole ollut kykyä kyseenalaistaa asioita. Se ei kuitenkaan ole vika. Ei millään tavalla 😊

Usein pelot siirtyvätkin vanhemmilta lapsille, koska vanhemmat ovat olleet tietämättömiä omista peloistaan ja siitä, mistä ne ovat syntyneet. He ovat myös saattaneet kontrolloida ja ylisuojella rajoittamalla kohtuuttomasti lapsena tekemisiä. ”Ei sinne, ei tuonne, älä tee noin, älä tee näin!..” Niin hurjan paljon enemmän lapsi kaipaakin sitä, että häntä auttaa kohtaamaan haasteet. Ei ennalta suojelemaan kaikessa.

Vanhemmat ovat myös saattaneet aiheuttaa turvattomuutta omalla käytöksellään siinä, että ovat kertoneet vaaroista ja näin tuottaneet enemmän pelokkuutta ja varovaisuutta, vaikka tavalla on ollut hyvä tarkoitus. Lähestymistapa ei vain ole ehkä ollut aina se oikea.

Tunnelukon syntyyn on myös voinut vaikuttaa erilaiset traumaattiset kokemukset lapsuudessa. Jos ei ole saanut pelkoa tuottavien tilanteiden jälkeen turvallista suojaa, tunnelukko syntyy näin lapsena suojaksi. Myös tilanteissa, joissa vanhempien turvattomuuden tunne on ollut pitkään läsnä, vaikutus lapseen on luonnollisesti: omaksuttu sisäinen turvattomuuden tunne.

Jos tunnelukko on aikuisena kohtaamaton tai käsittelemätön, sisäinen turvattomuuden tunne vaikuttaa ihmissuhteissa jatkuvana turvattomuuden kokemuksena ja luottamuspulana. Vaikka tunnelukko toisi syyllisyyttä, sen mukana ei tarvitse mennä.

Tunnelukon tiedostaminen ja sen aktivoimat kokemukset ovat ne syyt, joista kannattaa työstäminen aloittaa. Tämä helpottaa myös asioiden suhteuttamista nykyhetkeen. Olen tänään aikuinen oma itseni. Tänään minä teen päätökseni kaikesta huolimatta. Voin oppia löytämään turvan itsestäni 😊🙏

Voit saada suojattomuuden tunnelukkoa pienin askelin auki. Se kysyy tietoisia toistoja ja valintoja, halua suhteuttaa asioita yhä uudelleen ja uudelleen oikeisiin mittasuhteisiin – tunnelukon aktivoitumisesta huolimatta.

Kun kiinnität huomiota itseesi, toimintaasi ja ajatteluusi tunnelukon ollessa aktiivinen, näissä hetkissä on juuri se avaamisen mahdollisuus. Se hetki, kun valoa pääsee sisään. Se hetki, kun lukkosi avautuu.

Jos tunnelukko on hyvin pinttynyt, sen avaamiseen kannattaa pyytää tukea. Yksin sen kanssa ei tarvitse enää jäädä. Harjoitellakseen ei tarvitse osata. Voimme opetella 😊🙏

Millaisia ajatuksia suojattomuuden tunnelukosta? Onko helpompaa hahmottaa toistuvia kaavoja, joita tahtomattaan käy lävitse? Mitä jos saisitkin lukon auki?

🌸 Veera

Instagram veerajahn
Facebook Eheyden lähde
[email protected]

Tutustu myös muihin tunnelukkoihin:

Alistumisen tunnelukko – kun omilla tunteilla ja tarpeilla ei ole merkitystä

Estyneisyyden tunnelukko – kun tunteitaan on hallittava jatkuvasti

Epäonnistumisen tunnelukko – kun oma arvo on sidoksissa saavutuksiin ja suorituksiin

Hylkäämisen tunnelukko – kun koet hylkäämistä silloinkin, kun siitä ei ole kyse ja lähelle hakeutuminen on vaikeaa

Lähteet mukaillen

Takanen, Kimmo. Tunne lukkosi – Vapaudu tunteiden vallasta. 2011. WSOY.

Takanen, Kimmo. Murra tunnelukkosi. Työstä tunteet, toimi toisin. 2017. WSOY.

Takanen, Kimmo. Parisuhteen tunnelukot. Avaimia toimivaan rakkauteen. 2019. WSOY.

Young, Jeffrey E. Klosko, Janet, S. Suom. Tuulari, J. Avaa tunnelukkosi. Vapaudu elämään täydesti. 2014. Kansanvalistusseura.

Vastaa