Kategoriat
Häpeä

Sillä on valtava ero, tunnetko huonommuutta vai itsesi täysin huonoksi

Tunnetko tietyissä tilanteissa häpeää vai olevasi kokonaisvaltaisesti huono? Etkö ole täysin varma? Mitä jos pysähdytäänkin häpeän tunteen äärelle ja tutkitaan sitä – lempeällä uteliaisuudella? Tutustutaan hyväksynnän ja myötätunnon voimaan?

 

Kaikki uusi ja tuntematon pelottaa, jokaista

Ilman harjoittelua omaksutusta ja opitusta häpeän tunteesta irrottaminen voi tuntua siltä, kuin ottaisi valtavia riskejä hylkäämisen pelon kohtaamisen kanssa.

Aito ja haavoittuvaisuuteen pohjautuva kohtaaminen voi saada aikaan tilanteista pakenemista ja sisäänpäin kääntymistä. Voi tuntua siltä kuin kerta toisensa jälkeen tahtoisi käpertyä sisäänpäin ja mennä piiloon peiton alle.

On vain ymmärrettävää, ettei uusia asioita kykene omaksumaan hetkessä. Jos tarpeitamme ei lapsuudessa ole huomioitu, jäämme perustavanlaatuisesti jotain vaille sisimmässämme. Jos matka turvattomuuteen on kestänyt vuosia, on kohtuutonta vaatia itseltään sisäistä turvallisuutta sormia napsauttamalla. Kohti turvallisuutta voi kuitenkin pyrkiä.

Näkymättömyys on opittu suojautumis- ja selviytymiskeino sisäiselle turvallisuuden tunteen toteutumiselle. Keino ei ole kenenkään syy. Jos ei tiedosta omaa näkymättömyyttään, ei pysty edes valitsemaan toisin.

Näkymättömänä on varsin usein hyvin vaikeaa tunnistaa omia tunteita ja tarpeita. Jos niitä ei ole koskaan kysytty ja on aina joutunut huolehtimaan toisista, on tapa enemmän kuin ymmärrettävä.

Mitä kauemmin on näkymättömyyteen ollut taipuvainen, sitä enemmän  varmuuden vuoksi tulee tehtyä paljon ja vielä vähän enemmänkin. Kukaan ei halua asettaa rikkirepivästi päivänvaloon itseään. Siksi itsensä voi valaista lempeällä valolla. Myötätunnolla omia haavojaan. Ketään meistä ei ole luotu elämään pimeydessä.

Muumeista tuttu Ninnikin, näkymätön lapsi, alkoi saamaan värejä vasta tultuaan nähdyksi ja kuulluksi rakkauden kautta.

Voit kuitenkin oppia toimimaan toisin, oppia sietämään riittävän hyvää. Se on tämän päivän täydellinen. Aivan pienin askelin ja kohtaaminen kerrallaan itsensä hyväksymistä ja elämälle antautumista.

Sitä, että opit luottamaan elämään. Anna itsellesi aikaa. Tässä ollaan niin isojen asioiden äärellä, että ei kannata ajatella, ettei näkyväksi tuleminen olisi mahdollista.

Se, että tiedostaa jo tarpeen muutokseen on aivan valtavan suuri asia. Vaikka et joka kerta uskaltautuisi käsittelemään häpeää tuottavia tilanteita, tulee vielä se hetki, kun uskallat. Uskon sinuun.

 

Kuinka tulla näkyväksi?

Näkyvyys on omien tarpeiden ja tunteiden tiedostamista ja niiden kuuntelemista. Matka omaan ytimeen on avoimuutta ja rohkeutta kuunnella itseään.

Mistä pidän? Kuka olen? Mitä tavoittelen? Mikä saa minut iloiseksi? Milloin minun on hyvä olla?

Pala palalta on mahdollista tutustua todelliseen itseen. Matka oman itsensä sisimpään sisältää surua, vihaa ja muitakin ikäviä tuntemuksia.

Tunnetyöskentely tekee kipeää, mutta juuri siksi, että häpeä alkaa vapautumaan. Työskentely on kuitenkin oleellinen tehtäväsi, kipu kertoo vain siitä, että puudutus lakkaa vaikuttamasta.

Kaikki on työn ja vaivan näkemisen arvoista. Palkintona on se, että ei joudu enää hakemaan omaa arvoaan toisten katseiden ja kasvojen kautta. Se, että oppii luottamaan muihin, omaan itseen ja elämään.

Jokainen meistä kaipaa yhteenkuuluvuutta ja tarvitsemme sitä. Omaa arvoaan ihmisenä ei tarvitse kuitenkaan ansaita. Voit oppia hyväksymään itsesi ja ennen kaikkea päättää olla hylkäämättä itse itseäsi. 

 

Tiedosta takapakit, häpeän aiheuttama ristiriitaisuuden tunne ja näet eri näkökulman

Häpeän tunnetta voi ajatella kuin satuttaneiden kokemusten ovena, joka pysäyttää, jarruttelee ja eristää.

Niin kauan, kun tunteita ei ole valmis työstämään ja ovelle ei uskalla koputella, ei ole mahdollisuutta myöskään tulla hyväksytyksi omana itsenään. Kukaan meistä ei pärjää yksin. Ihminen tarvitsee rakkautta, välittämistä ja hyväksyntää.

Vasta ovelle koputtelu ja aidon itsen näyttäminen pikkuhiljaa oven raosta mahdollistaa haavoittuvuutensa kohtaamisen. Tämän matkan etäisyyden läpikäyminen on jo valtava harppaus.

Haavoittuvaisuuden näyttämisen kautta on mahdollista saada korjaavia kokemuksia ja tuntea ehdotonta rakkautta, omana rosoisena, inhimillisenä itsenään. Toisten arvioimisesta ja ylpeyteen turvautumisesta voi oppia autenttisuuteen.

Tuntea olevansa osa joukkoa, jossa on hyvä olla. Matkan kanssa saa tarvita tukea ja se on suotavaakin. Olet rakastamisen arvoinen. Silloinkin, kun et tee mitään.

Pikkuhiljaa voi uskaltaa ulos häpeän ovesta, huomata, että kokemuksien ovi suojaa välillä turhaan. Mitä useammin ulos uskaltaa lähteä, sitä harvemmin haluaa enää piiloutua häpeän oven toiselle puolelle. Voi oppia, että oman suojahaarniskan kantaminen on ainut portti, joka estää aidon, oman ihmisyyden näyttämisen.

 

Kun häpeän tunteesi aktivoituu ja mielessä ja kehossa myllertää, voit:

  • Pysähtyä tilanteessa tunteesi kanssa.
  • Hengittää syvään ja keskittyä pitkiin uloshengityksiin. (Kokeile Andrew Weilin 4-7-8-tekniikkaa klikkaamalla tästä.)
  • Huomata tunteesi. Katsoa tunnetta kuin ulkopuolelta. Oppia, että et ole huono ihminen, tunnet vain huonommuutta.
  • Puhua itsellesi rauhoittavaan sävyyn: juuri nyt tuntuu kehossani tältä, mutta ei ole hätää. Tämä on suojaava hälytys, kiittää kehoasi, että se suojelee sinua.
  • Voit sanoa itsellesi: tämä on okei. Saan tuntea näin. Kuka tahansa tuntisi samoin.
  • Kääntyä hyvän ystävän puoleen, laskea suojamuurisi ja käydä läpi tilannetta.
  • Kirjoittaa ja jäsentää tunnetta. Mikä olisi tunteen takana piilevä viesti?
  • Kehua itseäsi valtavasta harppauksesta toimia myötätuntoisemmin itseäsi kohtaan. Olet rohkea!

 

 

Anna itsellesi aikaa, lempeän kärsivällisesti

Jos häpeä on ollut vallitsevana tunteena pitkään osana omaa elämää, ei ole lainkaan itsestäänselvää nauraa itselleen, eikä selvitä yhtä kevyesti monista tilanteista kuin monelle muulle. Sen ei tarvitsekaan olla. Meidän ei tarvitse kilpailla kenenkään muun kanssa kuin itsemme ja oman egomme.

Toinen voi naurahtaen jatkaa matkaa, mutta häpeässä kasvaneelle sama tilanne voi aiheuttaa pitkäänkin kestävän olon huonommuudesta ihmisenä. Se on vain ja ainoastaan inhimillistä.

Jos toiminta- ja ajatusmallit pohjautuvat nyt peittämiselle ja silotteluun, vaatii valtavan määrän rohkeutta raottaa verhoja kulissien taakse. Pelkkä raotus on todella suuri askel.

Suojamuurien laskemiseen tarvitsee aikaa, kärsivällisyyttä ja korjaavia kokemuksia. Kohtaamisille kykenee ajan kanssa ja se on täysin mahdollista. Omasta menneisyydestään kannattaa oppia kertomaan toiselle. Kenenkään ei kuulu olla ajatustenlukija.

Työskentely häpeän kanssa tekee kipeää, mutta juuri siksi, että häpeä alkaa vapautumaan.

Luottamuksen rakentuessakin tulee takapakkia ja moneen kertaan. Vain myötätunnon ja aidon kohtaamisen kautta syntyvän välittämisen kautta on silti mahdollista tulla pikkuhiljaa näkyväksi. Ei itseltään vaatien, vaan myötätuntoisesti ihmisyyttä vaalien.

Tämän ristiriidan ymmärtäminen helpottaa ja kannustaa kurkistamaan oven toiselle puolen. Varovasti ja pienin askelin. Kun koet takapakkeja, muista, että jokainen tuntee häpeää.

Prosessille antautumista lohduttaa, kun alkaa kohdella ja nähdä itseään myötätuntoisemmin. Kun alkaa ymmärtämään omia kehon reaktioitaan, niitä oppii tarkastelemaan uteliaisuudella.

Tunteitaan voi oppia tutkimaan, toivottaa tervetulleeksi ja antaa lipua ohitse. Tunteet ovat viestintuojia, eivätkä ne voi tehdä pahaa. Tunteiden aallokon kohtaaminen mahdollistaa toipumisen tien. Sen, että ei tarvitse enää vain kestää ja selviytyä.

Toipuminen mahdollistaa sen, ettei tarvitse enää turvautua hyökkäyksiin, lamaantumiseen ja pakenemiseen. Kehomme on hyvin viisas. Kun alamme kuulla sitä uudella tavalla, tutustumme itseemme syvemmin ja ymmärrämme reaktioitamme paremmin. Voimme päästä pois selviytymisen tilasta, ajan kanssa ja oikeassa seurassa.

 

Kuinka tunnistaa, koska on omaksunut häpeäidentiteetin vai kokeeko tilapäistä häpeää? 

Häpeään on voinut kasvaa tai sitä voi tuntea ympäristön vaikutuksesta. Trauma on myös aina häpeällinen kokemus.

Voit huomata käydessäsi ulkomailla, että ulkoista häpeää ei tunnu. Voit tuntea itsesi vapaammaksi, kun ympärillä olevat tekijät eivät ole samat. Jotta liiallisesta ja omaksutusta häpeästä voi kasvaa irti, on tutkittava myös omia juuriaan.

Missä olen kasvanut? Olenko kasvanut häpeässä? Olenko saanut kokea sisäistä ja ulkoista turvaa? Onko minua kohdeltu jatkuvasti huonosti?

Monelle on iskostunut käsitys, että häpeään kasvetaan ainoastaan huono-osaisuudessa. Näin ei kuitenkaan ole, sillä hyvin monen menestyneenkin perheen sisällä on kätkettyä ja kipeää häpeää.

Kasvuympäristömme vaikuttaa valtavan paljon häpeäidentiteetin omaksumiseen. Silloin sitä ei edes kykene välttämättä tunnistamaan. On koettava ympäristö, joka on inhimillinen, välittävä ja kannatteleva.

 

Miksi häpeään tutustuminen on valtavan tärkeää?

  • Heikkous ja haavoittuvaisuus ovat arvokkaimpia ominaisuuksiamme, joille sisäistetty häpeä tekee lähes mahdottomaksi luvan antautua.
  • Meidän syvin tarve on tulla nähdyksi ja kuulluksi ja vastavuoroisesti kohdatuksi tunnetasolla.
  • Ihminen ei voi kasvaa tyhjiössä. Kukaan meistä ei pärjää yksin.
  • Jos ei ole saanut välittämistä osakseen, häpeä vie tilan rakkaudelta. Rakkaus voi tuntua pelottavalta, jos sitä ei ole kokenut.
  • Sisäistetty häpeä ei ole oma vika. Se, mikä on syntynyt ihmissuhteessa, voi myös parantua ihmissuhteessa.
  • Häpeästä voi vapautua vain puhumalla siitä ja kohtaamalla sen.
  • Kohtaamalla rakkaudelliset kasvot häpeälle ei ole enää kasvupohjaa kasvaa.
  • Kun tunnistaa häpeää itsessään, on jo valtavan suuren asian äärellä. Voit oikeastaan kiittää itseäsi. Olet tehnyt todella suuren löydön.
  • Rohkeus häpeän äärellä ei ole sitä, ettei pelkää. Rohkeus on sitä, että uskaltaa kurottautua muutosvoimalle, vaikka pelkää.

 

Sinun ei kuulu tuntea itseäsi huonoksi jatkuvasti

Sisäistetty häpeä eli häpeäidentiteetti ilmenee monen toiminnan kautta

(Nämä ovat todella yleistetysti tuotu esiin. Joudun yleistämään, jotta erot hahmottaa.)

  • Lapsuudessa on voinut olla poissaoleva tai etäinen vanhempi, jolloin tarpeisiisi ei ole osattu vastata oikealla tavalla oikeaan aikaan. Silloin tunteitaan ja tarpeitaan ei ole helppoa tuoda esiin myöhemminkään. (Lapsen itsetunto ei kestä samoja määriä kolhaisuja kuin aikuisen. Lapsi kokee olevansa huono, kun ei saa tulla kohdatuksi tunteidensa kanssa.)
  • Häpeää tuottavat tilanteet tuntuvat ylitsepääsemättömän tuskaisilta.
  • On helpompaa piiloutua ja suojautua, kuin olla näkyvä ja asettaa itsensä arvostelulle.  (Luonnollisesti, jos ei ole saanut kokea turvaa, rakkautta ja suojaa.)
  • Pelko, syyllisyys ja häpeä haittaavat merkittävästi sosiaalista elämää.
  • Läheisriippuvuus (Näen itseni toisen hyväksynnän kautta.)
  • Haitallinen suorittaminen, johon paeta kipeitä tunteita (Ansaitsen oman arvoni tekemällä.)
  • Haitallinen perfektionismi (En altista itseäni arvostelulle ja parantelen vielä silloinkin, kun tulos on jo muidenkin mukaan täydellinen.)
  • Toistuvat uupumiset (En osaa arvostaa itseäni ja rajoja ei oikein ole.)
  • Addiktiot (Häpeä häpeästä.)
  • Käsittelemättömät tunteet ja kokemukset ilman turvallista ja luotettavaa suhdetta (Kasvutrauma eli kiintymyssuhdevaurio.)
  • Jatkuvat vaikeudet ihmissuhteissa ja rakkaudenarkuus
  • Välttelevä käyttäytyminen
  • Mustavalkoinen ajattelu

 

Jokainen meistä voi turvautua ylläoleviin tapoihin joskus. Se, että häpeästä tulee kahlitseva tunne, on merkki pysähtyä ja kysyä itseltään

  • Mikä on syntynyt toimintamallikseni ja minkä vuoksi?
  • Miksi teen, niin kuin teen?
  • Voisinko vahvistaa sisäistä turvallisuuden tunnetta muulla tavalla? (Sisäisen turvallisuuden vahvistamiseen palaan tänä vuonna myöhemmin.)
  • Voisinko oppia hyväksymään oman elämäni tarinan, ymmärtää, surra ja toipua?

 

Yllä olevien toimintamallien tunnistaminen itsessään voi tuoda pintaan valtavan kiukun tunteen, mutta se on vain hyvä asia.

Vihan tunne on täysin sallittua ja vihaa voi kokea voimaannuttavasti. Sen suuntaaminen rakentavaan muutokseen auttaa selviämään kasvukivuista. Aivan kuten urheilunkin kautta kykenemme purkamaan turhautumista, kiukkua ja mielipahaa rakentavalla tavalla.

Pääasia on, että tunteita ei enää patoa sisäänpäin ja on turvallinen kontakti, jossa käydä asioita läpi ja tutkia vihan takaa löytyviä tunteita. Näin alkaa eheytymisen matka, tuen vahvistaessa rinnalla kulkien.

 

Tiedostamaton erityisherkkyys

Poikkeuksena tästä on erityisherkät. Erityisherkkyys on piirre, joka ilman vahvistusta ja ymmärrystä voi saada aikaan samanlaisia toiminta- ja ajatusmalleja.

Tällöinkin suosittelen keskittymään juuri sisällä piilevään erikoislahjaan, herkkyyden valjastamiseen voimavaraksi. Piirre on tieteellisesti todettu.

Erityisherkkyys on erilaisuutta, mutta vain ja ainoastaan verrattuna yhteiskunnan asettamia paineita kohtaan.

Erityisherkkyydestä kumpuavia vahvuuksia kaivataan tässä yhteiskunnassa enemmän kuin koskaan. Jos tunnistat itsesi, panosta itseesi. Sinulle on töitä tulevaisuudessa enemmän kuin koskaan. Jos olet kuin minä, aistit muutoksen varmasti jo tapahtuvankin.

 

Koettu häpeä on tunnetta, joka ei ole pysyvä osa itseä.

(Nämäkin ovat yleistyksiä, mutta ero on huomattava.)

  • On helpompaa nauraa itselleen, ottaa opiksi ja tuntea siitä huolimatta itsensä turvalliseksi. Kyetä suhtautumaan omaan itseen rakentavasti eikä jatkuvalla kritiikillä.
  • Voimavarat eivät kulu kulissien kannatteluun eikä jatkuvaan haitalliseen täydellisyyteen pyrkimiseen.
  • Väliaikainen häpeä on kokemusta häpeästä, sen kohtaamisesta ja ymmärtämisestä. Kun on turvallinen perusta tutustua omaan häpeään, on sen kanssa helpompaa ja myötätuntoisempaa elääkin. 
  • On saanut lapsena tulla kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään. Tunteita on saanut näyttää ja tulla kohdatuksi niiden kanssa. Korjaavia suhteita on ollut ympärillä.
  • Korjaava ihmissuhde on voinut parantaa paljon haavoja myös myöhemmin.
  • Ymmärtää häpeän tunteen kertovan rajoista ja sosiaalisista normeista, sen tulkitseminen ei ole virheellistä ja itseään soimaavaa.
  • Häpeän tunne ei ole pysyvää, ei koe itseään perustavanlaatuisesti huonoksi ihmiseksi.
  • Häpeästä uskaltaa puhua ja omista kokemuksista uskaltaa avautua ja jakaa niitä muiden kanssa.
  • Häpeän tunne ei aiheuta uhriutumiskäyttäytymistä, voi ottaa vastuun teoistaan rakentavasti ja keskittyä ratkaisuihin.
  • Erityisherkkyyden mukanaan tuomat piirteet voivat aiheuttaa häpeää ilman muita erityisherkkiä ihmisiä ja vertaistukea, tunne on kuitenkin väliaikaista ja tilannesidonnaista.

 

Mikä avuksi, jos häpeä on sisäistä?

Uhriutumisesta irtipäästäminen ja vastuunottaminen elämänsä tapahtumista edellyttää vihan kohtaamista. Sana uhrikäyttäytyminen saattaa kuulostaa syyttävältä, mutta todellisuudessa on uskallettava aloittaa lapsuutensa sureminen.

Kukaan muu ei voi tehdä sitä toisen puolesta. Kenelläkään ei ole täydellistä vanhempaa, eikä kasvattajaa. On kuitenkin eri asia kasvaa haitallisessa ympäristössä, joka jättää jälkensä väistämättä keneen tahansa.

Vasta turvallisen suhteen kautta on mahdollista kokea voimaannuttavaa vihaa, jota työstää rakentavasti.

Vasta vihan työstämisen jälkeen on mahdollista kokea surua, menetystä ja eheytymistä. Työstetyn surun kanssa oppii elämään.

Elämäntarinansa hyväksyminen on prosessina voimaannuttava. Ajan ja tuen kanssa anteeksianto ja irtipäästäminen on mahdollista. Syntyy ihminen, jota ei ohjaa menneisyys vaan tiedostava ja nykyhetkessä reagoiva eheä kokonaisuus.

Kun antaa itselleen luvan unelmoida, voi huomata, että on muutakin, on ympäristö, jossa voi kokea olevansa vapaa ja rakastettu.

Kun tämän ymmärtää ja kokee, on mahdollista alkaa elämää, joka on merkityksellistä, eikä enää häpeän kahlitsemaa.

Kun oman tarinansa hyväksyy, tarinansa sellaisenaan, kaikki tunteet saa olla ja olla totta. Hyväksyminen on vaikeaa, mutta se on ehdoton edellytys liiallisesta ja tuhoavasta häpeän tunteesta irrottamiselle.

Aika parantaa, eikä koskaan ole liian myöhäistä surra suremattomia suruja. Oman elämänsä tarinan voi valjastaa voimavarakseen.

 

 

Tiedostamaton erityisherkkyys

Erityisherkkänä eläminen väärässä ympäristössä voi saada myös samoja tuntemuksia aikaan. Piirteen omaavana ja sitä tuntematta voi kokea jatkuvasti ulkopuolisuutta ja yksinäisyyttä.

Voin vain kuvitella, miltä tuntuu olla väärässä paikassa, omaa itseään ja arvojaan vastaan taistellen. Siksi kehotankin varauksellisuuteen – olisitko ollut vain vailla kunnioitusta väärässä ympäristössä? Monessakin tilanteessa huomannut, että tiedät sisimmässäsi olleesi oikeassa, vaikka muut leimaavat sinut liian herkäksi?

Ikävä kyllä erityisherkkyyttä sekoitetaan sosiaalisiin pelkoihin ja mielenterveyshäiriöihinkin. Jos et ole varma erityisherkkyyden lahjastasi, suosittelen lukemaan piirteestä enemmän. Piirre on lahja ja voimavara.

 

 

Lapsuudestaankin on mahdollista ammentaa voimaa

Sillä on valtava ero, tunteeko huonommuutta tilapäisesti vai itsensä huonoksi perustavanlaatuisesti jatkuvasti. On eri asia olla vihainen kuin toimia vihan kautta.

On eri asia olla pelokas ihminen, kuin tuntea pelkoa. Ennen kaikkea on aivan täysin mahdollista elää omaa elämää hyväksyen, häpeän aikaansaamista uskomuksista vapautuen.

Kenenkään ei kuulu joutua elämään elämää tuntien itsensä huonoksi ja turvautua suojakeinoihin jatkuvasti. Ansaitset enemmän. Oikeasti.

 

Uskomukset ympäriltämme vaikuttavat meihin kaikkiin

Kirjoitin aiemmin jo häpeälle altistavista asioista ja sotatraumojen siirtymätaakasta. (Jos se meni sinulta ohitse, postauksen lopussa on linkki aiempiin sarjan julkaisuihin.)

Kaikki meihin vaikuttavat uskomukset vaikuttavat kaikkeen siihen, jota olemme tänään, tässä ja nyt. Kuinka käyttäydymme, miten ajattelemme ja mitä voimme olla. Mitä koemme ansaitsevamme ja kuinka lähestymme toisia.

Olen vahvasti tasa-arvon puolestapuhuja, mitä tulee tunnetaitoihin ja tunteiden näyttämiseen. En voi ymmärtää olosuhteita, joissa miehen ei anneta näyttää ihmisyyttään ja herkkyyttään.

En myöskään sitä, että naisen tulisi aina olla reipas, olla tuntematta vihaa ja altistaa itseään jatkuvasti muiden tarpeiden huomioimiselle.

Tunteet ovat universaaleja. Itse valitsemme taitomme toimia niiden kanssa, sekä niiden esilletuomisessa. Vahva tasa-arvoon pyrkiminen ihmissuhteissa tuottaa hedelmällistä vuorovaikutusta ja luo ymmärrystä kaikkien meidän välille.

Kieltämällä ihmisyyden ja inhimillisyyden kahlitsemme itsemme vain muottiin, jossa emme saa olla tuntevia olentoja. Jokaisella on oikeus tuoda tunteitaan esille ja tulla kuulluksi niiden kanssa.

Ihmisinä tarvitsemme sekä lohdutusta, että kannustusta. Tunnetaitojaan ja sitä kautta ihmissuhteitaan voi aina opetella syventämään. Tunne siis rohkeasti ja aidosti, uskalla tutustua itseesi. Mitä syvemmin tunnet itsesi, sitä paremmin voit kohdata myös toisen.

Millaisia tunnetaitoja haluaisit opetella? Alkaako häpeän tunne jäsentymään jo paremmin?

♡ Veera

 

Lähteet mukaillen:

Elaine N. Aron. Erityisherkkä ihminen. Suom. Sini Liiteri. 2020. Otava.

Pat Ogden. Janina Fisher. Suom. Paula Holländer. Sensomotorinen psykoterapia – Keinoja trauman ja kiintymyssuhdevaurioiden hoitoon. Suomen traumaterapiakeskus.

Katja Myllyviita. Tunne tunteesi. 2020. Duodecim.

Katja Myllyviita. Häpeän hoito. 2020. Duodecim.

Arto Pietikäinen. Joustava mieli – vapaudu stressin, uupumuksen ja masennuksen yliotteesta. 2020. Duodecim.

 

 

Lue myös:

Häpeän tunne naamioituu usein toisten tunteidemme ja roolien taakse

Myötätunto, turva ja tietoinen läsnäolo häpeää vastaan

Vastaa