Kategoriat
Tunnelukot

Rankaisevuuden tunnelukko – kun on vaikeaa olla armollinen itseä kohtaan

Löytyikö sinulta tunnelukko -testissä rankaisevuuden tunnelukko? Voit oppia tunnistamaan ja tiedostamaan tämän postauksen vinkkien avulla siitä kumpuavaa toimintaa ja ajattelua, jotta pääset kiinni juuri niihin hetkiin, kun lukko on mahdollista myös saada auki.

Mutta ensiksi voit miettiä, kuinka hyvin tunnet sisäisen kriitikkosi? Sen äänen, joka arvostelee jatkuvasti tekemisiäsi? Rankaisevuuden tunnelukossa on nimittäin hyvin paljon samaa kuin pinttyneessä itsekriitikon äänen mukaan kulkemisessa.

Kriitikosta eroon pääseminen ei ole mahdollista, koska sillä on suojaava vaikutus. Mieli arvioi, kritisoi ja tuomitsee luonnostaan. Se on meidän suoja, kun kohtaamme uhkia tai vaaroja. Se kuitenkin usein tekee niin myös turhaan. Siksi, että elämme jatkuvasti vaativien pommitusten keskellä: ”Syö näin.” ”Tee näin.” ”Älä tee näin.” Haluamme kuulua joukkoon ja kelvata. Ihanne kaikkeen pyrkimisessä ei kuitenkaan ole realistinen. Elämme valtavan tietosodan keskellä.

Media on jatkuvasti triggeröimässä aivan kaikin tavoin tätä suojavalmiutta meissä. Myös sosiaalinen media tuo valtavia paineita, koska sen kupla luo paljon paineita ja hyvän alustan vertailemiseen. Aina löytyy joku kauniimpi, komeampi, enemmän saavuttanut, enemmän jotakin, jota on itse. Jos antaa itsensä mennä vertailun kehään…

Omaa kriitikkoaan ja vahvempana sen ilmentymää – rankaisevuuden tunnelukkoa – voi kuitenkin pehmentää ja hiljentää.

Omaa tietoisuutta ja itsemyötätuntoa kehittämällä on mahdollista saada oma vuoropuhelu itsensä kanssa sallivammaksi. Kriittisyydestä voi oppia päästämään irti. (Tulen palaamaan näihin teemoihin myöhemmin lisää, koska käytännön työkalut on helppoa ujuttaa omaan arkeen, kun ymmärrät kuinka se tehdään.)

Omaa suhtautumista itseen voi muuttaa ja sitä kautta nauttia myös lempeämmästä elämästä. Sisimpänsä äänen saa ystävällisemmäksi itselleen hyvää antamalla, myötätuntoa harjoittamalla ja sinnikkäillä kokeiluilla. Avain siihen on tietoisuus juuri tästä hetkestä, mitä tapahtuu juuri nyt ja mikä on totta ja mikä ei.

Jokainen ajatus virittää meissä tunteita. Jokainen tunne virittää meissä ajatuksia. Ja nämä tapahtuvat meissä tiedostamattomasti. Ajatukset eivät ole kuitenkaan aina totta.

Kierteen katkaiseminen onnistuukin sillä, että pysähdyt ja alat tietoisesti huomaamaan niitä hetkiä, kun negatiiviset ajatuskierteet heräävät. Silloin suojavalmius aktivoituu, ja silloin on parasta oppia soveltamaan itseään kohtaan lempeää ja kaunista puhetta. Ja se toimii. Se ei vain tule meiltä luonnostaan, koska emme ole oppineet siihen. Ajatuksiaan voi kuitenkin oppia katselemaan ikään kuin etäältä. Ja silloin huomaa, kuinka ankara itseään kohtaan todellisuudessa on. Ja se harvoin on sellaista puhetta sisimpäänsä kohtaan, jota soveltaisi läheisiään kohtaan. Avain onkin siinä, että opit olemaan itsesi paras ystävä. Ja se tuntuu aluksi oudolta.. kummalliselta.. uudelta..

Mutta kuinka se rankaisevuuden tunnelukko näkyy ja vaikuttaa elämässä?

Rankaisevuuden tunnelukko

  • Luo uskomuksen, ettei saa tehdä virheitä
  • Luo myös jatkuvan ja todella kuluttavan elämäntavan täydellisyyteen pyrkimiselle
  • Luo ajatusketjun: kun täydellisyyteen ei onnistukaan pyrkimään, rankaisevuus suuntautuu itseen. Se ilmenee todella karuna puheena itseä ja sisintä kohtaan. Ja uskomus vahvistuu.

Syyttävä ja rankaiseva puhe on hyvin mieltä alas painavaa. Se onkin täynnä vaatimuksia ja moitteita. Vaikka puheella on tunnelukon vuoksi päinvastainen tarkoitus, se vaikuttaa silti itseä heikentäen. Puheessa ei ole sijaa ratkaisukeskeisyydelle, armollisuudelle, eikä ymmärtäväisyydelle. Juuri niille tekijöille, jotka saisivat lukkoa auki.

Haitallinen rankaisevuus ilmenee esim. tilanteissa, joissa haukkuu itseään. ”Olinpa taas tyhmä!” ”Kyllä tämä olisi pitänyt tajuta!” ”Olen niin idiootti!” Tällainen puhe on usein jopa niin automaattista, ettei sitä tiedosta lausuvan itselleen. Ei siis ennen kuin siihen alkaa kiinnittämään huomiota.

Usein muut kyllä huomaavat kohtuuttomat vaatimukset tunnelukon kantajalla – yksinkertaisesti menee överiksi. Sitä syyttää itseään vanhemmistakin virheistä ja näin huonommuuden tunne ja ajatuskierre jatkuu.

Vaativuus onkin niin kovaa, että muut yleensä yrittävätkin lempeämmän kautta lähestyä hyvin usein. Ei kuitenkaan auta, ennen kuin havahtuu omaan rankaisevuuteensa itse ja tunnelukkonsa aktivoituvaan toimintaan.

Rankaisevuus rakastaa sisäistä kriitikkoa

Kun antaa sisäisen kriitikon viedä mennessään, sitä tiedostomattomasti antaa siitä tulla myös isännän mielelleen. Usein ääneen syytteleekin itseään mitä pienimmistä kömmähdyksistä.

  • Kun rankaisevalle puheelle antautuu, uskoo ajatustensa olevan tosiasioita
  • Negatiivinen kierre jatkuu jatkumistaan ja pahentaa taas sisäistä puhetta
  • Syntyy riittämättömyyttä, surua, inhoa ja lannistumista
  • Sitä uskoo olevansa epäonnistunut, säälittävä, laiska, osaamaton jne.
  • Ja näin kierre vahvistaa entisestään kohtuuttomia vaatimuksia itseä kohtaan sekä jatkuvaa täydellisyyden tavoittamisen ja vapautumisen ajatusharhaa. Täydellisyyttä ei ole olemassa. Se on vain jokaisen meidän oma uskomus jostakin, johon pyrkii.
  • Tämän päivän täydellinen on riittävän hyvä.
  • Tunnollisuudessa ei ole mitään pahaa. Kun perfektionismi menee haitallisen puolelle, mittari on siinä, aiheutuuko omasta kriittisyydestä haittaa itselle ja muille.

Rankaisevuudelle polttoaineita riittää jatkuvasti

Kukaan ei ole virheetön, eikä maailmasta tule sellaista. Rankaisevuuden vuoksi sitä kuitenkin hassulla tavalla pyrkii jatkuvasti virheettömyyteen, riskien arviointiin, asioiden ennustamiseen ja vielä jatkuvien virheiden estämiseenkin.

Kritisoimista ja moitittavaa löytää koska tahansa, kun lähtee kriitikon mukaan. Kriitikon työ kestääkin loppuelämän.

Rankaisevuuden tunnelukko tuokin usein masennusta ja ahdistusta, kun ajatusketju ruokkii pahaa mieltä ja vie voimavarat jatkuvasti. Sitä myös usein lamaantuu omien paineidensa alle, turvautuu hyökkäävään vuorovaikutukseen kohtuuttoman taakkansa alla tai turvautuu välttelemään koko lukkoa: ”Tänään en tee yhtään mitään.”

Mikään tavoista ei tietenkään toimi lukon aukaisemiseen. Tunnelukon saa ainoastaan auki armollisuudella, pehmeydellä ja lempeydellä. Ja näin kriitikonkin onnistuu pikkuhiljaa hiljentämään siinä sivussa. Sillä meillä on myös myötätunto valmius ihan jokaisessa meissä itsessämme. Kunhan vain opimme soveltamaan sitä myös itseämme kohtaan.

Rankaisevuuden tunnelukon vaikutuksesta

  • Rangaistuksen pelko on usein niin suurta, että alkaa välttelemään toimintaa, jossa voi kuulla lisää moitteita
  • Epäonnistumisen pelko ei ole niinkään se pahin vaan siitä koituvat seuraukset
  • Epäonnistuminen itsessään tuntuu myös pahalta, koska omiin ylimitoitettuihin odotuksiin ei yllä, eikä ole taitoa sallia lempeyttä itseään kohtaan. Usein omia odotuksia ei edes tunnista. Ympäristöstä kuuluvat ”Olet niin perfektionisti!” -lauseet pahentavat lukkoa. Niiden tarkoitus on hyvä, mutta se ei toimi. Koska muut näkevät vain lukon ”oireet.”
  • Vaikka oman epäonnistumisen huomiointi ymmärtäen jo auttaisi oloa paranemaan, sitä on sisällä syvä uskomus, että rankaisu auttaa ja opettaa. Jos ulkoa päin saa kuulla olevansa liian tarkka, stressaava, täydellisyyteen pyrkivä, sitä pyrkii vielä välttelemään sitäkin. Ja ahdinko lisääntyy entisestään. Tarkoitus on hyvä, mutta se ei toimi.

Oman tunnelukon välttely näkyykin siinä, että

  • Hyökkää toisia ja kumppaniaan vastaan
  • Sitä ei useinkaan ymmärrä, että toista ei kuulu rangaista – rankaiseehan sitä itseäänkin jatkuvasti, tosin tahtomattaan
  • Vuorovaikutus onkin usein vihan sävyttämää, tarvitseehan toista muistutella virheistä jatkuvasti
  • Purkaa muihin jatkuvaa turhautumistaan

Rankaisevuuden vuoksi usein kantaa myös kaunaa sisällään. Anteeksi antaminen voi olla todella työlästä. Kumppani ei muutukaan, eikä opikaan, kun jatkuva syyttävä puhe työntää pois. Jos kumppani muuttuu tai tekee toisin, se johtuukin usein vain hänen pelosta, jotta jatkuva syyttäminen ja rankaisu loppuisi.

Usein toinen ei kykenekään ymmärtämään, mistä niin kohtuuttomat toisen vaatimukset kumpuavat. Vielä jos rankaisevuuden tunnelukon kantaja saavuttaa menestystä, usein toiselle iskee riittämätön olo: Jos kerta tuolla saa aikaiseksi paljon, en uskalla sanoa siitä mitään.

Vaikka toisen kohtuuttomuuden tunnistaisi, sitä ei koe välttämättä uskallusta ottaa kumppanina asiaa puheeksi. Sitä, että vähempikin riittäisi ja se toisi myös paremman olon sekä itselle, että toiselle pidemmällä tähtäimellä.

Rankaisevuuden tunnelukko ja armottomuus juontaakin juurensa

  • Lapsuudesta, jolloin on ollut kohtuuttomien vaatimusten alla. (Tämä on todella yleistä.)
  • Siitä, että on kokenut paljon rankaisevaa kohtelua kannustuksen sijaan (Sisimmässä tuntuukin, että vaateista rankaistaan edelleen.)
  • Hetkistä, jolloin lapsena on joutunut kuulla paljon syyllistävää ja rankaisevaa puhetta toiminnastaan. (Jatkuva sisäinen tuomitseminen jatkuukin näin aikuisuuteen. Usein sisäinen kriitikko on vahvempi, koska se on vanhempien sävyttämä ja vahvistama.)
  • Niin koulumaailma kuin kova työelämäkin ja arvosanojen kautta itsensä määrittäminen ruokkii lukkoa.

Sitä on myös usein muodostunut uskomus, että vanhemmat ovat aina oikeassa ja rankaiseminen on ollut oikea tapa toimia. Ne tosiseikat unohtuvat, että lapsena ei ole ihmisenä ollut toisarvoisempi, eikä rankaisemalla luoda koskaan hyvää.

Lapsena ei ole välttämättä edes kokenut, mitä on armollisuus tai kannustava kasvu. Sitä on myös saattanut joutua pyytämään jatkuvasti anteeksi, vaikka itseltä ei ole pyydetty. Ja näin anteeksi antaminen ja anteeksi saamisen taidot ovat aikuisena vaikeita asioita sekä hyväksyä, että toteuttaa omissa ihmissuhteissaan.

Kun lapsena on kiinnitetty jatkuvasti huomiota virheisiin, sitä kiinnittää myös myöhemmin itse sekä omiin, että muiden. Automaattisesti nostaa itseään usein yläpuolelle, kun muut tekevät virheitä.

Vaikka kokonaisuudessaan hyvän huomioiminen olisi rakentavampaa ja tärkeämpää, huomiointi kiinnittyy negatiivisiin asioihin. Kehuminen voikin olla aikuisena todella vaikeaa muita kohtaan, kun ei sitä salli myöskään itseä kohtaan.

Inhimillisyydestä vaille jääminen lapsuudessa ei poista syvää tarvetta siihen aikuisuudessa

Huolimatta siitä, onko omilla vanhemmilla ollut rankaisevuuden tunnelukko, lapsena kuuluu saada olla lapsi.

Vaikka vanhemman oman inhimillisyyden esilletuonti olisi opettanut lapsena myös inhimillisyyttä, rankaiseva vanhempi opettaa lapsensa usein aikuiseksi liian varhain. Lapsi ei kuitenkaan kykene tähän aikuisuuden malliin, koska on lapsi.

Vaikka aikuisetkaan eivät aina käyttäydy hyvin, rankaiseva vanhempi on odottanut usein virheettömyyttä, taitavuutta ja fiksuutta lapseltaan. Ja tähän on ollutkin aivan erilaiset kasvupohjat aiemmin. Tavat ovat muuttuneet.

Rankaisevuuden ympäristö ei koskaan poistakaan perustarvetta kokea inhimillisyyttä. Tunnelukon vuoksi sitä hakeekin hyväksyntää itse itseltään väärällä tavalla myöhemmin – rankaisevuuden kierteen kautta. Kierteen, joka ei tuo hyvää luokseen, mutta siihen on niin tottunut, ettei siitä osaa päästää irti.

On hyvin lohduttavaa ymmärtää

  • Että saat tehdä virheitä
  • Jos et tekisi, et voisi kasvaa
  • Ihmisyys itsessään on kasvua ja rosoistakin, siksi se on kaunista. Virheet ovat kasvunhetkiä. Ne eivät määritä sinua ihmisenä tai sinun arvoasi.
  • Se, mitä vanhemmat ovat käsittäneet virheiksi, oikeaksi tai vääräksi ovat nyt aikuisena asioita, jotka saat itse käsitellä ja määritellä itse. Vanhemmat ja heidän vanhemmat ovat tehneet parhaansa juuri sinä aikana heidän parhaiksi näkemillään tavoillaan ja välineillään ja tietämyksellään. Ja tänä aikana se harvoin olisi lainkaan samanlaista, kuin mitä aiemmin.
  • Voit oppia armollisuutta ja lempeyttä itseäsi kohtaan – siitä huolimatta, että se ei tunnu siltä, että ansaitsisit sitä
  • Hyvän kohtaaminen voi olla kipeää, juuri siksi, että lapsuuden kokemukset nousevat pintaan – jos ei ole mallia kannustavasta kasvusta, se luonnostaan tuntuu alussa vieraalta ja kummalliselta. Se mitä kuitenkin toistat, muuttuu tavaksi. Opit koko ajan. Nytkin.
  • Kun koet turhautumista, voit oppia kuuntelemaan tunteita ja tarpeita turhautumisen tunnemyrskyn takana – mitä hyvää ja lempeää voisit tarjota itsellesi juuri sillä hetkellä? Turhautuminen on jo itsessään tunneaalto. Silloin on jo mennyt liian lujaa ja kovaa ja itsesi huomioiminen on jäänyt liian vähälle huomiolle. Turhautumisesta usein haluaa päästä eroon, vaikka se on luonasi kuiskuttelemassa, että muistaisit itsesi ja kohtelisit itseäsi paremmin.
  • Millä tavalla hyvälle antautumalla voisit saada positiivisuutta lisätyksi elämääsi?
  • Vaikka rankaisevuus on opittu asenne, se on mahdollista halata pehmeämmäksi ajan kanssa 🙏

Parisuhteessa

  • Voit helpottaa läheisyydelle antautumista opettelemalla myötätuntoa
  • Kun annat toiselle tilaa tehdä virheitä, toinen uskaltaa myös olla ihminen edessäsi ja näin tunnesidettä saa vahvistumaan
  • Toinen voi oppia kertomaan tunteistaan ja tarpeistaan, kun tietää, että tulee kuulluksi eikä mitätöidyksi ja tunnetasolla rankaistuksi
  • Myötätuntoisemman asenteen opettelun kautta itseäsi kohtaan voit oppia myös tunteiden ja tarpeiden olevan inhimillisyyttä, eikä enää pelkkiä heikkouksia rankaisevuuden äänestä huolimatta
  • Onnistut varmasti, kun annat rentoutumiselle ja nauttimiselle tilaa, etkä tuomitse itse itseäsi tahtomattasi jatkuvasti toisesta kauemmaksi

Vaikka rankaisevuuden tunnelukko on hyvinkin syvässä, se on mahdollista saada avatuksi. Myös sallivampi elämänasenne on mahdollista oppia. Pienin askelin voi oppia nauttimaan sen tuomista positiivisista vaikutuksista. Ja näin se avautuu ja uudet kokemukset korjautuvat. Rankaisevuus laimenee ja tilalle asettuu lempeys ja tyyneys. Se kysyy toistoja, epäonnistumisia, uudelleen kokeilua. Koska sen kantaminen on niin pinttynyttä.

Mutta se, että ei ole joskus kokenut ansaitsevansa hyvää, ei tarkoita sitä, etteikö voisi olla nyt jo korkea aika sen kokemiselle. Oletko valmis päästämään tunnelukostasi irti?

Lempeydellä ja kannustaen,

 💜 Veera

Instagram veerajahn
Facebook Eheyden lähde
[email protected]

Lue myös muista lukoista:

Mistä tunnelukoista kärsit eniten?

Alistumisen tunnelukko – kun omilla tunteilla ja tarpeilla ei ole merkitystä

Estyneisyyden tunnelukko – kun tunteitaan on hallittava jatkuvasti

Epäonnistumisen tunnelukko – kun oma arvo on sidoksissa saavutuksiin ja suorituksiin

Hylkäämisen tunnelukko – kun koet hylkäämistä silloinkin, kun siitä ei ole kyse ja lähelle hakeutuminen on vaikeaa

Hyväksynnän haun tunnelukko – kun on mukauduttava kelvatakseen

Lähteet mukaillen

Takanen, Kimmo. Tunne lukkosi – Vapaudu tunteiden vallasta. 2011. WSOY.

Takanen, Kimmo. Murra tunnelukkosi. Työstä tunteet, toimi toisin. 2017. WSOY.

Takanen, Kimmo. Parisuhteen tunnelukot. Avaimia toimivaan rakkauteen. 2019. WSOY.

Young, Jeffrey E. Klosko, Janet, S. Suom. Tuulari, J. Avaa tunnelukkosi. Vapaudu elämään täydesti. 2014. Kansanvalistusseura

Vastaa