Kategoriat
Rajat

Rajat tulevat todeksi peileistä, joihin katsomme – ilman peiliä emme voi nähdä itseämme

Jos rajamme suojaavat omaa elinvoimaa, kaikkea itselle tärkeää ja perustuvat sille, miltä meistä tuntuu ja mikä tukee hyvinvointiamme, eikö kyseessä ole mahdoton tehtävä?

Ei lainkaan, mutta rajojen asettaminen kysyy sisäistä turvallisuuden tunnetta. Vasta kokemalla sisäisen turvan tunteen voimme nähdä sen, mitä kaipaamme. Vasta silloin on mahdollista tehdä pidemmän tähtäimen merkityksellisiä valintoja. Sellaisia, jotka eivät perustu pelkoon vaan rakkauteen.

Jotta voi toteuttaa itseään merkityksellisyydestä käsin, tarvitaan vahvoja ja vankkoja rajoja. Rajat ovat ennen kaikkea sisimpäsi kuulemista – mitä tahdot, mitä et, mitä sallit ja mitä et.

Taivunkin ajattelemaan rajat enemmän minuuden ja sydämen suojana, en niinkään muurina itsen ja muiden välillä 😊🙏

Minuutemme ja rajamme syntyvät heijastuksista toisista – tunnetasolla ja etäisyyttä säätelemällä

Jo aivan pienestä pitäen meillä on ollut tunnetasolla peilejä. Näistä peileistä olemme saaneet joko myönteistä tai kielteistä palautetta tunteisiimme.

Tunteemme kaipaavat yhtälailla peilausta aikuisenakin. Ja kun saamme kirkasta ja myönteistä palautetta, kaiku palautuu meihin tunteiden viesteinä. Tunteet ovat täynnä rikasta informaatiota siitä, millä tavalla näemme itsemme suhteessa toisiin.

Kun ympärillämme on myönteisiä ja turvallisia ihmisiä, kasvamme täyteen kokoomme. Silloin tunnemme syvältä itsemme ja näemme itsemme kaikkine väreinemme.

Suuntaamme maailmaan tästä lähtökohdasta käsin. Jo lapsina meitä on autettu kohtaamaan tunteitamme, kuulemaan niitä ja ohjautumaan ympäristöön niiden pohjalta.

Tunteemme ovat välittäneet myös viestiä siitä, mikä on uhkaavaa ja pelottavaa. Kun meitä on opetettu turvallisesti kohtaamaan myös tällaisia tilanteita, uskaltaudumme kohti tuntematontakin. Siten etäisyys ja sen säätely ovat rajojemme asettamiselle vallan tärkeää, niin tunteidemme kuin sisäisen turvallisuuden tunteenkin kautta.

Tutustu myös: Tunnetaitoja hyväksynnän luokse – näin kohtaat ja käsittelet lempeämmin vaikeita tunteitasi

Entä jos sisäistä turvallisuuden tunnetta ei ole ollut?

Kukaan meistä ei ihmisenä kykene kasvamaan persoonaksi tyhjiössä. Sillä on valtava ero, kuinka itsensä näkee ja hahmottaa vai hahmottaako lainkaan. Lapsena emotionaaliset rajat ovat syntyneet niistä peileistä, joista olemme itseä katsoneet.

Jos ajattelet seuraavaa tapahtumaa, kuinka tunteidesi kanssa tulisit enemmän peilatuksi?

Olet 7-vuotias poika ja aloittamassa juuri partion, tuot esiin huolesi ja jännityksen vanhemmillesi.

Saat vastauksena

a) ”Tottakai sinua jännittää, mutta ei enää kauan, koska partiossa sinusta tehdään mies!”

b) ”Tule tänne, tutkitaan jännitystä yhdessä. Minuakin jännittää uudet asiat. Se on ihan luonnollista. Mikä sinua jännittää kaikkein eniten?”

Uskon, että vaihtoehto b peilaa ja tukee tunteitasi paljon enemmän kuin kova a-vaihtoehto. Se, kuinka tunteemme saavat peilausta ja tukea, heijastuu suoraan meihin takaisin. Vaikka ylempi esimerkki on raflaava, se on myös hyvin havainnollistava. Lapsi ei valitse tunnepeilejään, vaan omaksuu emotionaaliset rajansa pyyteettömästi.

Kun ihminen kasvaa turvattomuudessa tai tunnekylmyydessä, sisäinen turvallisuuden tunne jää vaillinaiseksi. Silloin joko kiellämme tunteitamme, erillistymme niistä ja niiden tärkeistä viesteistä tai viemme samaa eteenpäin.

Jos ei tule näkyväksi peileistään, syntyy näkymättömyyttä. Näkymättömyys on häpeäidentiteetti, joka syntyy juuri näin. Häpeäidentiteetti luo myös rajattomuutta. Jos ei näy, eikä kuulu, ei voi saada itselle heijastuspintaakaan. (Voit tutustua häpeän blogisarjaan täällä.)

Voiko tulla näkyväksi näkymättömyydestä?

Voi. Se kysyy itsetutkiskelua. Se kysyy surulle suostumista ja myös menneisyyden purkamista. Se kysyy itsekseen syntymistä ja persoonaksi kasvamista. Onneksi jo yhden lämpimän ja rakkaudellisen ihmisen kohtaaminen voi olla ratkaiseva.

Kun saamme tunteillemme turvassa kaikupohjaa, pystymme tunnistamaan ja nimeämään niitä. Kun opimme puhumaan tunteistamme, itseymmärryksemme kasvaa. Ja silloin saamme kosketuspinnan emotionaalisiin rajoihimmekin.

Työkirja auttaa sinua pysymään juuri sinun valitsemallasi polulla.

Kuinka sitten hahmottaa etäisyyttä toisiin?

Rajojen asettamisesta kirjoitin aiemmin jo täällä. Tästä syystä halusin tuoda tähän julkaisuun etäisyyden säätelemisen oivallutuksen.

Oma etäisyyden säätelykyky kun kysyy vahvasti tunteidensa kuulemista. Kun kuulet itseäsi ja tunteitasi, tiedät ja tunnet, kuinka annat itsesi tulla kohdelluksi. Silloin kuulet ja tunnustat myös sen, kuinka toivot tulla kohdelluksi.

Tämä pitää sisällään muun muassa sen,

  • Kuinka sinulle puhutaan
  • Missä määrin kerrot itsestäsi ja kenelle
  • Missä kulkee ammatilliset rajasi
  • Yksityiset rajasi
  • Mitkä ihmissuhteet mahdollistavat luottamuksen ja kunnioituksen
  • Missä määrin koet levolliseksi olosi toisten kanssa

Säätelemme etäisyyttä ihmissuhteissamme läpi elämän. Mielellä on myös oikeus muuttua. Emotionaaliset rajat kuitenkin ovat avain siihen, että myös kykenet suojaamaan fyysisiä rajojasi. Siten ne ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa. Kokonaisuus on se minuuden suoja ja turvasatama, josta kurotella kohti turvallisesti toisia ja maailmaa.

Millaisia ajatuksia etäisyydestä ja sen säätelemisestä? Entäpä emotionaalisista rajoista?

💜 Veera

[email protected]

Facebook Eheyden Lähde

Instagram veerajahn

Lähteet mukaillen

Katherine, Anne. 2000. Where to Draw the Line: How to Set Healthy Boundaries Every Day. Touchstone.

Katherine, Anne. 1998. Boundaries: Where You End And I Begin: How To Recognize And Set Healthy Boundaries. MJF Books.

Katherine, Anne. 2004. When Misery is Company: End Self-Sabotage and Become Content. Hazelden Publishing.

Najavitz, Lisa M. 2002. Seeking Safety. Guilford Publications. 

Vastaa