Kategoriat
Sisäinen lapsi

Onko haavoittuneella lapsellasi suremattomia suruja? Eheytä hänet, jotta leikkikin luonnistuu

Oletko ulkoa ohjautuva vai uskallatko kääntää katseesi sinne sisimpään? Koetko, että ulkoiset tekijät eivät rakenna vahvaa pohjaa ja aitoa perustaa sisäiselle lapsellesi?

Tunne oli aikoinaan minullekin hyvin tuttu. Meitä ei ole oikeastaan opetettu oikealle polulle siinä määrin, että olisi ohjattu kohtaamaan sisin aikuisuus. Se sisäinen harmoninen ja lämmin koti, josta turvallisuuden tunne syntyy, pysyy yllä ja luo merkityksellistä suuntaa ulkoisille puitteillemme. Sitä ulkoisen kodin rakentamista kohti. 

Ihmisellä on oltava sisäisesti hyvä olla, tunne siitä, että “äiti ja isä” on kotona sisäiselle lapselle. Sen turvallisen vanhemman roolin ottaminen omalle haavoittuvalle lapsiosallemme on onneksi meissä kaikissa jo luonnostaan, ihan jo biologisestikin.

Vaikka “yleisen käsityksen” mukaan, ulkoisia asioita seuratessa ja muiden mallia ottaessa sitä voi hyvinkin eksyä inhimillisesti raiteilta. Etsiä sitä rakentavaa aikuisen osaa toisesta ihmisestä sisäiselle haavoittuvalle lapselleen. Mennä liikaa maailman mukana ja unohtaa samalla siinä itsensä. Sisäisen tasapainon löytämiseksi saakin sallia itselleen haparoinninkin kautta rakkaudellisia rajoja, sisäisen ja ulkoisen kodin välille.

Kenenkään ei kuulu kuitenkaan antaa omalle haavoittuneelle lapsiosallemme sitä, jonka vain itse voimme sille antaa. Se ei ole myöskään mahdollista. Hetken voi tuntea helpotusta, mutta juurisyyt eivät korjaannu ulkoisen kodin siirtämisellä sisäisen kodin paikalle.

Jos itseään rakentaa vastuulliseksi aikuiseksi konkreettisten ulkoisten asioiden kautta, lopputulema huojuu hyvin nopeasti, kun peruspilarit ovat sisimmässä jatkuvasti väärät. Yksittäiset tavoitteet arjen velvollisuuksien, talouden ja töiden suhteen eivät tuota itsessään merkityksellisyyttä. Olo on jatkuvasti tyhjä, koska sisäisellä lapsella ei ole silloin turvaa, eikä tilaa, johon kurottautua lepäämään.

Vastuullinen ja rakentava aikuinen on tällä tavalla hukassa – väärässä suunnassa. On siis oltava halua ja uskallusta kohdata oma sisin. Vasta sen jälkeen muukin ja ulkoinen koti ohjautuu oikeasta suunnasta oikein. Sydämestä. Sisäisestä kodista.

Miten epätasapaino tuntuu käytännössä?

Jos aikuisuuden elämä on täynnä liikaa ja vääristä arvoista ohjautuvia velvoitteita, yksikin sisäisten tasojen notkahdus romuttaa koko pakan. On vaikeaa muodostaa ihmissuhteita, vaikeaa päästää lähelleen, vaikeaa kokea onnellisuutta ja elämä on jatkuvasti tyhjää tunnetasolla.

Elämä on tällöin haitallisen suoritekeskeistä. Usein sitä tarttuu myös erilaisiin kontrollin muotoihin, joilla pyrkii hakemaan sisäistä turvaa. Sosiaalinen painostus ja maailmalta kumpuava kova paine robottimaiseen ihmisyyteen ujuttautuu aivan jokaisesta kanavasta elämäämme tänä päivänä.

Kontrollointi pyrkiä toteuttamaan paineen mukaan itseään on kuitenkin siitä paradoksaalinen keino, että se vie vain ja aina kauemmas itsestään. Sitä haalii ulkoista kotia ympärilleen vauhdilla, mutta molemmilla osilla on turvaton olo sisäisesti – niin lapsella kuin aikuisellakin. Sille tulee todella sokeaksi.

Itselläni tämä toimi aiemmin niin, että hain haitallisten suoritusten kautta ulkoa sisäistä kotia. Mikään ei riittänyt. Ei ympäristölle, eikä sen jälkeen itsellenikään. Olin kirjaimellisesti mukautuva sisältä. Ympäristö vaikuttaa meihin valtavan paljon ja se tunnesiirtymä, jonka mukaan meitä ohjataan. Sillä on käsittämättömän suuri vaikutus. Erityisherkkänä saa olla erityisen tarkkana.

Pysähtyminen haavoittuvaisen lapsen osan äärellä on aina viisas valinta

Ihminen on onneksi siinä mielessä upea olento, ettei kykene elämään haitallisesti ohjautuen läpi elämää. Mikäänhän ei ole niin pelottavaa kuin kohdata oma ihmisyys yhteisössä, joka rakentuu epäinhimillisyydelle.

Parin seuraavan esimerkin kautta on helppoa havainnoida, koska kannattaa alkaa jarruttamaan. Uupumukset ovat nykyään meriittejä monen puheessa sen sijaan, että niitä katsottaisiin vakavana varoitusmerkkinä. Yksinäisyyskin on jo nykyään seurassa tunteena illuusiomainen. Tunteitaan ei välttämättä uskalla kuunnella, vaikka todellakin kannattaisi.

Tällöin kyse onkin aina arvoristiriidasta. Kunnes päättää kuunnella omaa sisintä, omaa haavoittunutta lapsiosaa läsnä olevan aikuisen turvasta käsin. Oman sisimpänsä äärelle on välillä valtavan pitkä, sokea ja kuoppainenkin tie. Oli itsellänikin. Toiset eivät uskalla hidastaa koskaan, vasta sitten, kun on pakko. Kun vauhtia ei enää ole. Tällöin viimeistään pysähtyy miettimään sisäisen ja ulkoisen kodin merkitystä. Millaisia asioita haavoittunut lapsi kaipaa, kuinka tuoda turva ja tasapaino aikuisen roolista käsin itse itselleen ja millä tavalla päästää sisäinen viaton lapsiosa valloilleen.

Terve ja vastuullinen ja rakentava aikuinen osamme lähteekin perustansa rakentamisesta siitä, että ottaa sisäiset lapsitasonsa tarkasteluun. Uskaltaa tutkia itseään, antaa niille tarvitsemansa ja kurottautuu vasta sen jälkeen kohti ulkoisia asioita.

Kirjaimellisesti tukevalta pohjalta – niin, että koko yhtenäisyys on kunnossa. Vasta silloin vierelle voi laskeutua myös toisia turvallisia eheitä kokonaisia aikuisia lapsiosineen ihmissuhteeseen. Aikuisuuden tunne-elämän tasapainosta käsin. Tunnetaidot ovat aina harjoiteltavissa. Ei tarvitse osata, jotta voi sallia itselleen harjoittelua ja pieninkin harppauksin etenemistä. Myöskään koskaan ei ole liian myöhäistä.

Haavoittuvainen lapsiosa ymmärtää enemmän kuin uskomme

Haavoittuvainen lapsi meissä tunnistaa sen, että rakkaudellinen ihmissuhde on mahdollisuus. Ennen kaikkea lempeä ja rakkaudellinen näkyväksi tulemisen mahdollisuus. Jos haavoittunutta lastaan ei ole kohdannut, se tulee esiin jatkuvan kiukuttelun, eripuran, riitojen ja epäsuoran kommunikoinnin kautta. Haavoittuvaisen lapsen tasolle taantumisen hetkinä.

Riitelyssä ei ole mitään vikaa, onnellisimmissa parisuhteissa riidellään. Etääntyminen tunnetasolla onkin tuhoisinta. Haavoittuvaisen lapsen osan korjaamista ei voi sysätä toisen ihmisen harteille. Jos niin tekee, helpotus on vain hetkellinen. Haavoittuvaisen lapsen piilottaminen tekee aina kipeämpää kuin sen kanssa kohdatuksi tuleminen.

Tällaiset suhdekaavat toistuvat niin kauan, kunnes on valmis tekemään sisäistä työtä. Hyvin moni vie rikkinäisen itsensä seuraavaan suhteeseen ja sama käytös toistuu. Kierre jatkuu niin kauan, kunnes on valmis aidosti kasvamaan. Haavoittuvainen lapsiosa haluaa onneksi oppia uusia tapoja toimia. Ihan joka päivä. Jos sille antaa kuulluksi tulemisen mahdollisuuden. Aikuiselta itseltään.

Kuinka toimia, kun vastuullinen aikuinen alkaa rakentumaan?

Kun on valmis parantumaan, se tarkoittaa sitä, että uskaltaa nähdä, myöntää ja tulla tietoiseksi omasta haavoittuneesta lapsiosastaan. Sen ei tarvitse olla helppoa. Juuri haastavuuden takia oman itsensä rakentaminen, tunteminen ja hyväksyminen onkin antoisaa. Itse asiassa se palkitsee joka kerta.

Itseltä itsellemme on suotavaakin antaa paljon aikaa, hoivaa ja lempeää kärsivällisyyttä uudelleen ohjelmointia varten. Ottaa askelia vanhemman roolista käsin niille vaille jäämisen kohdillemme, joita olemme jättäneet taaksemme. Tarjota näihin hetkiin seesteisyyttä tässä päivässä.

Kannatteleva tuki ja hyväksyntä ovat arvokkaimpia avaimia kivun keskellä aikuiselta osaltamme. Tästä syystä rakkauskin on aina parantavin kokemus traumojen äärellä parisuhteessa. Toinen ihminen on avain niistä elpymiseen. Kun toinen pysyy horjumattomana, suhteesta voi tulla kestävä.

Aikuinen osa meissä voi ottaa sen hyväksyvän katseen haavoittuneelle lapsiosallemme, kantaa kivun ja kokemukset ja auttaa niistä ylitse pääsemiseen. Pysyä horjumattomana ja antaa kipeiden aaltojen tulla, käydä ja lipua ohitse. Kannustaa niinä hetkinä, kun kaipaa rohkaisua ja tukea. Tarjota myötätuntoa kaikkein eniten silloin, kun elämässä on vaikeaa.

Kun käännät näkökulmasi vaikeuksien ja epämukavien tunteiden äärellä kysymyksestä “miksi minulle käy taas näin?” kysymykseen “mitä voisin tästä oppia?” – kaikki alkaa muuttumaan.

Kaikelle on ymmärrettävä ja hyväksyttävä vastaus

Haavoittuvaisen lapsen pelot

Alitajunnasta kumpuavat pelkomme eivät olekaan aina tiedostettavia – niihin kannattaa siksi juuri tutustua ymmärryksellä. On huojentavaa ja helpompaa ymmärtää itseään, kun asioille saa kielellisen merkityksen ja tunnetasoisen peilauksen. Lapsena koetut asiat jäävät niin kehon kuin mielen muistiinkin. Siitä huolimatta, vaikka emme muistaisi niitä.

Nämä näkyvät eräänlaisina läheisyyden pelkoina. Ne kumpuavat kuin piilotajunnan kielestä nykypäiväämme. Voimme kuitenkin oppia kiittämään näitäkin hetkiä. Ovathan ne suojaksi ja turvaksi. Voimme ottaa hetken hengähdystauon, kiittää siitä, että keho hälyttää, vaikka aistimus olisi vääräkin.

Voimme itse valita. Kuunnella ja tutustua ja oppia uusia tapoja toimia. Rohkaisevasti. Haavoittunut lapsi osa on oppiva.

Haavat ovat hyvin inhimillisiä. Jokaisella meistä saa olla omat keskeneräisyydet, joiden kautta kuunnella sisintään. Kun emme kiellä ihmisyyttä, tunteita, toiveita ja pelkoja, voimme oppia itsestämme valtavan paljon. Nämä hetket ovat kaikki arvokkaita tiedonhippusia omasta elämästämme – haavoittuvaisen lapsiosamme eheyttämiseksi. Alamme ymmärtää, että kaikelle on syy, syihin sopiva seuraus ja voimme oppia uudenlaisen ratkaisukeinon.

Hyväksyminen ja omistautuminen näiden kipuilujen äärellä, syvällä kunnioituksella ja kuulluksi tulemisen kautta tunnetasolla – aikuiselta osalta sisäiselle lapsiosallemme auttaa parantamaan haavoittuvaisen lapsen osan syvää kokemusmaailmaa. Se on tosi ja aito ja ansaitsee tulla kuulluksi, nähdyksi ja tuetuksi juuri sellaisena kuin se sinullakin on.

Miten haavoittuneen lapsen käytöstä voi tunnistaa itsessään? Eli koska kannattaa pysähtyä ja tutkia omia tunteita ja niiden takana olevia tarpeita?

Näitä tilanteita on todella paljon. Esimerkkeinä kuitenkin:

  • Lamaantuminen ja uskon menettäminen itseen (Haavoittunut lapsi kaipaa rohkaisua)
  • Itsensä näkeminen uhrina (Aikuisen osa ei ota vastuuta lapsen haavoistaan)
  • Puolustautuessa (Kritiikki menee suoraan haavoittuvaiseen lapsen osaan)
  • Vältellessä asioita (Aikuinen ei osaa toimia haavoittuneen lapsen osan äärellä)
  • Sulkeutumalla emotionaalisesti ja mykkäkoulun pitäminen toiselle (Haavoittunut lapsi piiloutuu)
  • Vaikeiden tunteiden valtaan joutuessa, kun ei ole keinoja auttaa itse itseään (Molemmat osat ovat hukassa)
  • Jatkuva ahdistus, masennus (Sisäinen lapsi on levoton ja kaipaa myönteisiä asioita)
  • Suru, viha, ärtymys (Kuinka haavoittunut lapsi näitä ilmaisee? Rakentavasti vai suoraan kuin pikku lapsi?)
  • Mielistely ja manipulointi (Kontrollointia, turvan hakemista haavoittuneesta lapsen osasta)
  • Mustavalkoajattelu, vaikeus hyväksyä ja arvostaa myös harmaiden värien sävyjä elämässä (Osat epätasapainossa)
  • Haitallinen perfektionismi (Samaistuu siihen, että kasvunpaikat ovat yhtä kuin oma arvokkuus)

Mitä kannattaa tehdä, jos huomaa itsessään haavoittuneen lapsen käytöstä?

Kun on valmis parantumaan, se tarkoittaa ajan antamista itselleen, itsensä tutkimista ja myös näiden kipeiden toistuvien kaavojen kohtaamista. Sen lisäksi, että lapsiosamme tarvitsee paljon itsehoivaa, täytyy meidän myös ottaa vastuu mukautuvan sisäisen lapsemme uudelleen vanhemmoinnista. Olla itselle se vanhempi, jota vaille olemme omassa lapsuudessamme jääneet.

Haavoittuneen lapsen uudelleen ohjelmoimiseksi tarvitsee meidän opetella joitakin perusasioita, joita vaille olemme lapsuudessa jääneet. Näitä ovat:

  • Empatian ja hyväksynnän antaminen haavoittuneelle sisäiselle lapsellemme, itsemyötätuntoinen suhtautuminen itseen
  •  Itsensä hoivaaminen ja luottaminen itseen
  •   Fyysinen ja tunnepohjainen hoivaaminen
  •  Terveellisten rajojen asettaminen ja opetteleminen
  • Tullessamme triggeröidyksi jostakin, vahvan ja impulsiivisen reagoimisen sijaan opettelu toimia asiallisesti ja rauhallisesti
  • Riittävän rakenteen järjestäminen elämään, jotta voi kohdata haavoittuneen lapsen tarpeet ilman sisäistä häpeää

Sillä kun sitoudumme opettelemaan näitä taitoja, sekä omien tarpeidemme huomioimista ja niihin vastaamista, tapahtuu meissä parantumista. Parantumisessa siirrymme epäkypsien osiemme vaikutuksesta kohti kypsää, vastuullista aikuista, joka voi antaa lapsiosillemme tarvitsemansa.

Aikuisuuden osaa tulee siis vahvistaa itse. Sen voi tehdä myös jo alkaneessa ihmissuhteessa. Eihän rakkaus katso aikaa 💎 Kunhan hoitaa oman tontin asiat omalla tontillaan ja antaa toiselle myös tilaa kilpuilla ja rakentua kokonaiseen itseyteen. Siinä vierellä. Ei pelasta toista vaan antaa toisen pelastaa itse itsensä.

Lue viimeisin artikkeli ja haaste, jossa pääset vahvistamaan aikuisen osaa parhaimmalla mahdollisella tavalla

Millainen on selviytyvä ja turvaton aikuisen osa?

Aikuisen osa ei elä hetkessä, ei ole itselleen läsnä. Velvollisuudentaakka painaa niskaa, hartioita ja arki on kamppailua. Ulkoiset puitteet ovat pinnalta kiiltävät ja viimeisen päälle, mutta tunteet ovat ahdistuksen täyttämät, mikään ei riitä, eikä sitä kelpaa itselleen. Sisäinen puhe on tällöin hyvin ankaraa.

Tunnemaailma on ymmärrettävästi sumpussa, koska suunta on aivan väärä. Tällöin ihminen ei elä itselleen kokonaisena. Mikään ulkoinen asia ei korvaa tunnetyhjyyttä, koska se ei yletä sisäisten haavojen korjaamiseen.

Ulkoista kotia ei voi siirtää sisäisen kodin paikalle. Media ja markkinointi kyllä hyödyntävät tätä kaikin puolin – horjuttaen hukassa olevaa aikuisen osaa. On siis todellinen kyky pysyä omana itsenään kaikessa tämän päivän informaatiotulvassa, mutta hyvinkin mahdollista.

Sisäinen turvallinen kotimme ei rakennu “pitäisi”- ajatuksista, “täytyisi”-vaatimuksista eikä kieltämällä omia lapsen osien tunnetaakkoja. Itse asiassa, se ulkoinen koti alkaa syntymään aivan eri tavalla siinä vaiheessa, kun aikuisen osa uskaltaakin pysähtyä, kuunnella ja hyväksyä ja ennen kaikkea olla läsnä itse itselleen ja sisäiselle haavoittuvalle lapselleen. Hengittää, pysähtyä ja ankkuroitua tähän hetkeen. Arvostaa olemista.

Näin haavoittuva lapsi alkaa rauhoittua, sisäinen levottomuus vähenee ja sisäisen lapsen kokemus voi tulla turvallisesti esiin. Leikkiä, luovia, inspiroitua ja hurmioitua. Voi löytää omat elämän arvot ja elämän kutsumuksen. Päästää sisäisen lapsiosan valloilleen, kun haavoittunut ei vie niin paljon enää tilaa.

Haavoittuvaisen lapsen kohtaamiselle on annettava aikaa

Haavoittuvainen lapsiosa tarvitsee näkyväksi tulemisen kokemuksia. Sille on uskallettava antaa arvostusta ja aikaa, tilaa ja huomiota. Varauksettoman hyväksyvää tilaa. Kun sen äärelle pysähtyy, mukautuvat keinot alkavat vähentyä ja aika elämässä ei kulu enää selviytymiseen ja tästä haavoittuvan lapsen osasta toimimiseen.

Parisuhde ei voi toimia, jos oma aikuinen on hukassa. Sitä kipuilee haavoittuneen lapsen osallaan ja toimii usein reaktiviisudesta käsin. Reaktiivisuus ilmenee haavoittuvaisen lapsen tasolle ajautumisena.

Omaan reaktiiviseen käytökseen tutustuminen on ennen kaikkea mahdollisuus. Ei siis kannata ajatella, että itsessään on mitään vikaa. Päinvastoin. Itseensä tutustuminen on mieletön mahdollisuus.

Mikä tahansa turvattomuuden kokemus, joka on aiheuttanut neuvottomuuden tunnetta ja ahdistusta, ilmenee niin kauan, kunnes oppii toimivamman ja rakentavamman tavan tilalle. Tämä uuden opettelu vaatii suurta armollisuutta itseltä.

Syyttäminen ja syyllistyminen eivät vie asiaa eteenpäin vaan saa piilottamaan tuon haavoittuneen lapsiosan vielä syvemmälle itseen. Kannattaa siis antaa aikaa oman reaktiivisen käytöksen tutkimiselle. Kysellä itseltä, mikä saa toimimaan tästä osasta käsin. Uteliaisuudella, arvottamatta ja hyväksyvästi.

Onhan parisuhde ennen kaikkea mahdollisuus kasvaa myös omaksi itsekseen toisen rinnalla, kun toinen on kasvattava peili. Joskus siihen on myös parasta ottaa ammattilainen objektiivisesti mukaan. Tällöin lähtökohdat ovat vain hieman erilaiset, mutta nousut ja laskut jäävät loivemmiksi.

Haavoittuneen lapsen osan kipeitä selviytymiskeinoja ei kannata ajatella omana vikana. Kukaan ei selviä elämässä niin, että tunnetasolla olisi kyennyt saamaan täysin toimivan tunnetarve-vastineen vanhemmiltaan, vaikka he olisivat olleet kuinka tietoisia ja hetkessä eläviä ihmisiä. Jokainen tekee parhaansa sen hetkisillä voimavaroillaan ja kokemusmaailmallaan.

Kaikkien lapsuus ei ole myöskään ollut auvoista aikaa. On järkyttäviä kohtaloita. Yhdenkään sisaruksen kokemukset eivät myöskään koskaan ole samat. Jos turvattomuuden kokemuksia on paljon ja niistä tietoiseksi tuleminen tekee liian kipeää, niiden tarkasteluun on myös kannattavaa pyytää tukea. On saatava surra. Erityisherkille tämä on elintärkeää. Antaa haavoilleen hellää hoivaa.

Tässä astuukin esiin se ratkaisevin ja kynnyksen paikan kohtaaminen, onko sinusta kohtaamaan ne paikat, jolloin olet kokenut kipua ja vaille jäämistä? Jos uskallat sen tehdä, huomaat, että haavoittuva lapsi alkaa paranemaan. Eheydyt.

Kykenet autenttiseen ja rehelliseen ihmissuhteeseen, jossa on turvallista olla. Myös niin, että toiselle kykenee kertomaan omista haavoittuvaisista hetkistään. Silloin toinen voi arvokkaasti olla vierellä tukemassa. Antaa sille haavoittuvaiselle lapselle näkyväksi tulemisen kokemuksia.

Yhdistämällä sisäisen lapsesi sisäiseen olemukseesi saat itsestäsi esiin sankarin, joka on meissä kaikissa.

Kim Ha Campbell

Haavoittuvaisen lapsen kohtaaminen, jos ei ole saanut olla koskaan lapsi

Mikään ei tämän blogisarjan kohdalla tunnu niin inhottavalta kohdalta kuin seuraava, jonka kerron. Mutta kyse on siitä kaikkein tärkeimmästä, jonka avulla vain voi onnistua. Nimittäin lapsuuden kohtaaminen, haavoittuneen lapsen, joka ei ole koskaan edes saanut olla lapsi. Eikä tätä voi ohittaa.

Miksi? Koska jos ei ole saanut elää lapsuuttaan sisäisen lapsen roolista käsin, haavoittuneen osan kohtaaminen on kipeintä, jota voi kohdata. Mutta sen jälkeen helpottaa, ja joka päivä, kun tunnekuorma alkaa kevenemään.

Itse asiassa, kontrasti harmonisempaan sisäiseen kotiin löytämiseen ei voi tuntua hienommalta. Ja jos näin on, että et ole saanut olla lapsi, pääset tekemään sen ensimmäisen kerran elämässäsi tämän blogisarjan aikana.

Silloinkin on edessä hieno mahdollisuus – alkaa etsimään sitä vapaata sisäistä lasta ja päästää se valloilleen pikkuhiljaa. Nimittäin, kuten kerroin, se osa on vahingoittumaton ja sen saa esiin itsestään kuka tahansa. Ensin on kuitenkin suotavaa surra suremattomat surut.

Vaikka olisi varttunut epävarmuuksien ympäröimänä ja oma haavoittunut lapsiosa pelkää luottaa, on epävarma ja varovainen, aina on keinoja.

Silloin voi alkaa tehdä sisäistä työtä, aikuiselta itseltä itsellesi ja pikkuhiljaa huomaat, että sinusta todella löytyy se sisäinen vapaa lapsiosa, joka saa nyt kaiken sen, josta on jäänyt paitsi.

Pääset kokemaan ja tuntemaan täysillä: rakkautta, arvostusta, ammentamaan tunnesiteistä, joista et ollut tietoinen, eheydyt kannattelevasta tuesta ja ymmärryksestä, joka ei jätä tällä kertaa vaille.

Sisäisen tyhjyyden tunteen voi täyttää sisäisellä kodilla. Rakentaa se helläkätisesti itse itselleen. Sellaiseksi, josta on aina unelmoinut.

Lapsen osiaan ei kannata millään tavalla hävetä, vaikka siihen on opetettu pienestä pitäen. Niitä on oppinut tietyllä tavalla tukahduttamaan. Haavoittuneen lapsen äärelle pysähtyminen avaakin kanavan, jossa omien tunteiden ja tarpeiden kanssa pääsee elämään kauniimpaan ja harmonisempaan myötävirtaan.

Kun tunteet saavat vastineen läsnä olevalta aikuisen osaltasi, haavoittunut lapsesi rauhoittuu. Tarpeitaan ei enää häpeä, vaan voi antautua sillä sisäisellä lapsellaan myös elämään. Ja muiden pariin.

Mistä voit aloittaa?

Ennen kaikkea siitä meditointihaasteesta, josta kerroin viimeisimmässä julkaisussa. Saada aikuinen osa rauhoittumaan. Vasta sen jälkeen on mahdollista alkaa olla hetkessä elävä aikuinen. Tämä läsnä oleva aikuisen osa, joka voi antaa haavoittuneelle lapsiosallemme nyt hetket ja tilan, jossa aikuinen ei karkaa paikalta, johon on mahdollista nojata ja saada turva, jonka kanssa asiat ei tällä kertaa jää kesken.

Kun aikuinen osa sinussa saa vankan perustan, et vaadi enää muualta ja ulkopuolelta turvaa. Kun haavoittunut lapsi alkaa luottamaan tähän aikuiseen, se yhdistyy aikuisen kanssa ja tarpeistaan ja tunteistaan voi ammentaa rakentavasti ja selkeästi toisellekin ihmiselle. Jopa päästää sen sisäisen lapsen osan valloilleen.

Prosessi vie aikaa, eikä sitä voi tehdä 8 viikon aikana tämän blogisarjan parissa. Työkalut jäävät kuitenkin käyttöösi tämän jälkeenkin.

Voit käyttää Sisäisen lapsen blogisarjan tunnetaito-opasta seuraavien tehtävien kanssa. Jos opas jäi viimeisimmästä julkaisusta voit ladata sen klikkaamalla tästä.

Pysymällä ennakkoluulottomana ja kuuntelemalla sisäisen lapsesi tarpeita ja toiveita, avaat itsessäsi kaiken ja mahdollisuudet kaikelle.

Kim Ha Campbell

Kun annat kipeille tunteille niiden ansaitseman arvon, ne integroituvat osaksi elämäntarinaasi – itseäsi

Antamalla sisäiselle haavoittuneelle lapsellesi kauan kaivattuja asioita, osa alkaa parantua haavoistaan, ja samalla alat vapautua lapsuutesi kokemuksista ja niiden vaikutuksista elämääsi.

On siis täysin mahdollista sisäisen lapsen paranemisen kautta oppia olemaan onnellinen, hyväksymään itsensä, osansa ja rakastamaan itseään. Samalla rauhoitut hakemasta hyväksyntää itsesi ulkopuolelta ja elämässä haitallinen suorittaminen vähenee.

Sinun ei enää tarvitse todistella itsellesi tai muille, että riität kokonaisuutena, koska terve sisäinen lapsi sinussa tietää, että olet arvokas ja hyvä juuri sellaisena kuin olet. Tällöin sinulla ei ole enää sisäistä painetta tehdä asioita, joita luulet ja uskot sinulta odotettavan, vaan voit alkaa toteuttaa vapaasti sellaisia, joita syvällä sisimmässäsi haluat tehdä.

Keinoja kohdata haavoittunut lapsi 

Valokuvien voima

Etsi seuraavan viikon aikana itsestäsi valokuvia lapsena. Katso kuvia ja tutki niitä. Pääset tunnetasolla kiinni projektiin. Mieti, millaisia tunteita olet kokenut? Mitä haavoittunut lapsi kaipaa eniten? Anna hänelle tukea. Voit laittaa valokuvan muistutukseksi itsellesi yksityiseen paikkaan. Osoituksena, että olet itse se aikuinen tänään, joka voi antaa tukensa hänelle.

Kehon tunnereaktioiden huomiointi valokuvien kanssa

Ota aikaa rentoutumiselle. Mieti, miltä kehossa tuntuu. Mikä kohta kaipaa huomiota? Keho kertoo uskomattoman paljon tunteista. Sinun ei tarvitse kieltää, eikä tuomita ajatuksia. Voit vain olla ja kuunnella. Ajatukset tulevat kuin pilvinä taivaalle ja vetäytyvät pois. Ajatuksia voi tulla itse asiassa mitä hassuimmissa paikoissa tämän jälkeenkin. Anna niiden tulla. Kohtaa niitä myötätunnolla ja hyväksyvästi.

Kirje haavoittuneelle lapsiosalle

Voit kirjoittaa kirjeen haavoittuvalle lapsiosallesi. Niin uskomattomalta kuin tämä kuulostaakin. Se helpottaa oloa. Mieti, mitä haluaisit sanoa haavoittuneelle lapselle aikuisen roolista käsin? Pura kaikki tunteesi kirjeeseen. Kannusta ja lohduta. Tunnetyö voi olla kipeääkin. Tunteet eivät itsessään kuitenkaan ole vaarallisia.  

Pennebackerin parantava kirjoittaminen

Jos kirjeen kirjoittaminen tuntuu vaikealta, kokeile itsehoitona Pennebackerin parantavaa kirjoittamista.

1. valitse mieltäsi painava asia ja tutkaile sitä

2. etsi itsellesi rauhallinen hetki, jossa voit keskittyä kirjoittamiseen 

3. laita kello soimaan 20 minuutin kuluttua ja anna kellon ajan kulua omaa tahtiaan 

4. kirjoita koko ajan vain mitä mieleesi tulee 

5. älä ole huolissasi kirjoitusvirheistä, anna tekstin vain virrata

6. mieti lapsuuttasi ja ihmisiä joita rakastat

7. lopeta kun kello soi

8. toista sama neljänä peräkkäisenä päivänä

9. kirjoittamisesta voi tulla voimakkaita tunnekokemuksia, mutta se on aivan normaalia

Anna tänään itsellesi sellaista, jota olet jäänyt vaille

Tällaisia tilanteita voivat olla yksilöllisesti katsottuna oikeastaan mitä tahansa.

Jäikö joku elokuva lapsena katsomatta? Katso se tänään.

Koitko surua jonkun asian äärellä? Lohduta itseäsi tyylillä ja syvästi.

Etkö saanut kuunnella lempimusiikkiasi, kun olisit halunnut? Laita kaiuttimet täysille ja tee se nyt.

Jäikö karkkipussi saamatta? Kipaise se kaupasta lapsenosallesi.

Piditkö lapsena vedestä? Mene lämpimään suihkuun tai kylpyyn ja vauhdilla.

Mikä ikinä sinua helpottaakaan, kääriydy vilttiin, turvaudu painopeittoon, joogaa, juo rauhoittavaa yrttiteetä, hanki itsellesi turva-esine tai ihan ja vain halaa itseäsi lujaa, mutta lempeästi. Olet ansainnut kaikki nämä hetket.

Muista kiittää haavoittunutta lasta, että hän on jaksanut odottaa näinkin pitkään. Ennen kaikkea, muistathan 8 viikon meditaatiohaasteen. (Jotta aikuinen elää tässä hetkessä 😊🙏)

Tunteikas matka edessäsi, mutta erittäin eheyttävä ja erinomainen väylä purkaa tunteita. Ensi viikolla jatketaan hieman eri asioiden parissa, mutta saman aiheen äärellä. 

Lohduttavin ajatuksin,

💛 Veera 

Instagram veerajahn
Facebook Eheyden lähde
[email protected]

Lähteet mukaillen

Mellody Pia. Facing Codependence. What it is, where it comes from, how it sabotages our lives 2002. Harper one.

Mellody Pia. Freundlich Lawrence S. The Intimacy Factor: The Ground Rules for Overcoming the Obstacles to Truth, Respect, and Lasting Love. 2009. Harper Collins.

Mellody Pia. Giving yourself the power to change the way you love. 2010. Harper one.

Mark Wolynn. It Didn’t Start with You: How Inherited Family Trauma Shapes Who We Are and How to End the Cycle. 2017. Penguin USA.

Lakhiani Vishen. The Code of the Extraordinary Mind. : 10 unconventional laws to redefine your life and succeed on your own terms. 2020. Rodale Books.

Paul Margaret. The Inner Bonding Workbook: Six Steps to Healing Yourself and Connecting with Your Divine Guidance. 2019. New Harbinger Publications.

Paul Margaret. Inner Bonding: Becoming a Loving Adult to Your Inner Child. 2012. New Harbinger Publications.

Virolainen, H. & Virolainen, I. Mielen voima – Mielen vaikutus terveyteen ja hyvinvointiin. 2016. Basam Books.

Hyvä Terveys. Mieli. Parantava kirjoittaminen. Pirjo Helasti. 1.7.2008. https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/parantava_kirjoitus

Vastaa