Kategoriat
Rajat

Mistä sinä alat ja mihin sinä loput?

Mitä sinä ajattelet, kun puhutaan rajoista? Tuleeko mieleesi jokin tilanne, kun niitä on haastavaa ilmaista? Mietitkö, mitä varten rajat ovat?

Paljon kuulee puhuttavan suojaavista rajoista ja niiden asettamisen tärkeydestä. Moni viljelee hokemaa ”Pidä puolesi!” tai sitten kuulee huhuiltavan ”Sinun kannattaa alkaa pitämään rajoistasi parempaa huolta.” Nämä ovat ystävällisiä ja välittäviä neuvoja, mutta ne harvoin auttavat siinä tilanteessa, jossa sisimmässään toinen kaipaisi kipeästi tukea niiden asettamiseen.

Voisi ajatella, että tämä on helppo tehtävä. Se varmasti onkin sellaisille, joille on opetettu pienestä pitäen omanarvontunnon ja itsearvostuksen suojaavia rajapintoja. Kaikilla näin ei kuitenkaan ole. On valtavan paljon rajattomuutta ja toisten tonteille huutelua, toisten asioihin puuttumista ja vaikeuksia ilmaista omaa henkilökohtaista rajaa, sitä, jota ei tule koskaan ylittää. 

Pohdin paljon jo työni puolesta rajoja. Olen niiden kanssa tekemisissä tietysti myös itse jatkuvasti asettaen omat ammatilliset ja henkilökohtaiset rajani.

Ennen kaikkea syvällisemmin autan niiden remontoinnissa ihmisten kanssa, joilla on vaikeuksia asettaa itseään kunnioittavia ja suojaavia rajoja. Monen sattumuksen kautta olen myös itse joutunut asettamaan ja punnitsemaan rajapintani täysin uudelleen.

Rajattomuus luo väärinkäsityksiä ihmissuhteisiin, kiusallisuutta, loukkaantumisen tunteita, syvää suuttumusta ja mielipahaa. Rajojen puuttuminen altistaa myös hyväksikäytölle elämän eri osa-alueilla, taipumusta ja kierrettä haitallisille ihmissuhteille sekä henkiselle, että fyysiselle uupumukselle. Ei siis millään tavalla pieniä asioita.

On kuitenkin hyvin lohduttavaa ymmärtää ja sisäistää, että sitä, mitä ei ole opetettu, on vaikeaa kantaa myöskään elämässään ilman harjoittelua mukanaan. Koskaan ei siis ole liian myöhäistä opetella – ja sinä saat tänään asettaa rajasi juuri sinun lähtökohdista käsin.

Tässä sarjassa saattaa tulla ikäviä kokemuksia pintaan, mikäli et ole ollut tietoinen rajoista tai niiden asettamisesta aiemmin. Toivon kuitenkin sydämestäni, että saat työkaluja niiden tutkimiseen, sisua punnita tarpeellisten rajojesi vahvistamista, mutta myös voimaannuttavaa rohkeutta ilmaista itseäsi kunnioittavasti jatkossa sinua suojaavien rajojen osalta. Ehkä jopa saat kiinni siitä, miksi olet lukemassa tämän sarjan oivalluksia ??

Aloitetaan isomman kuvan tarkastelulla edeten pienempiin pikkuriikkisiin yksityiskohtiin

Rajathan ovat ääriviivoja, jotka erottavat sinut muista. Ne ovat kuin näkymättömiä viivoja, joista sinä alat ja johon sinä loput suhteessa toisiin ja sinua ympäröivään ympäristöön. Ihosi on yksi hyvin selkeä fyysinen raja, joka erottaa sinut toisista.

Kaikilla elävillä olennoilla on omat rajansa. Jokaisella maalla on omat rajansa. Roolit työpaikalla ovat myös suojaavia rajoja. Näistä mitkä tahansa voivat rikkoutua, kun joku loukkaa niitä tahallaan tai tahtomattaan. Pahimmassa tapauksessa rajat sekoittuvat niin pahasti, että kaikilla on huono olla.

Meillä kaikilla on myös fyysisen ihon rajan lisäksi näkymätön rajapinta, joka joustaa. Riippuen ihmisestä, päästämme mukavuusalueemme sisäpuolelle läheisempiä ihmisiä kuin tuntemattomia. Kumppani saa etuoikeuden usein olla läheisempi kuin moni muu.

Huomaamme myös usein hyvin helposti, jos jokin yrittää tulla tämän näkymättömän suojaavan rajapinnan ylitse sosiaalisissa tilanteissa. Se voi olla jokin sellainen hetki, kun joku tulee lähemmäksi kuin on soveliasta. Meillä kaikilla on tällainen oma, itsemme asettama näkymätön suojapanssari.

Näiden kaikkien lisäksi meillä on myös emotionaalisia, seksuaalisia, henkisiä ja suhteissa esiin tulevia rajoja. Nämä rajat syntyvät siitä, mikä on soveliasta ja turvallista. Jo laissa on määritelty rajoja, joita meidän kaikkien tulee noudattaa, siten rajat luovat turvallisuutta.

Itseä ja muita erottavaa rajaa voi myös ajatella kehänä. Mitä sinä päästät kehäsi sisään, mitä pidät sen ulkopuolella?

Näiden kaikkien rajojen sisällä olet sinä, sinuna itsenäsi. Nämä rajat ovat siksi olemassa, että ne erottavat sinut muista suojataksesi kokonaista ja aidointa itseäsi.

Mikä sitten on tarkemmin emotionaalinen raja?

Meillä kaikilla on ainutlaatuinen elämä ja kokemusmaailma. Huolehdimme eri asioista, asetamme itsellemme merkittäviä tavoitteita ja arvostamme erilaisia asioita. Kaikki tunteet johtuvat jostakin ja niille on syy. Sinun tunnereaktiot ovat sinun omia, sillä kukaan muu ei reagoi tismalleen samoin kuin sinä.

Meillä kaikilla on myös oikeus emotionaaliseen kunnioitukseen. Sinun kokosi, aatteesi ja ajatuksesi ovat arvokkaita sellaisena, kuin ne ovat. Ulkonäkösi tai kokosi eivät kuulu muille. Myöskään niiden kommentointi vahingollisesti ei ole sopivaa millään huumorin verukkeella. Jos joku rikkoo rajojasi tämän asian suhteen, sinun ei tarvitse siirtää tai joustaa tässä suhteessa. Sinä voit valita oman itsesi ja pitää rajoistasi kiinni.

Vihan osoittaminen on myös emotionaalisia rajoja rikkovaa käytöstä. Tunteelle itsessään ei voi mitään, mutta jokainen meistä valitsee itse korottaako ääntään, huutaako toiselle pää punaisena vai vetääkö happea. Viha itsessään ei ole oikeutus sen rajattomalle ilmaisemiselle. Nykyään, jos joku ehdoin tahdoin purkaa aggressiivista (tai passiivisaggressiivista) energiaa lähelläni joko sanoin tai teoin, siirrän välittömästi ihmisen, en rajojani. Se, mitä sinä sallit, muodostuu rajoiksi myös toiselle osapuolelle.

Itsensä kunnioittaminen emotionaalisesti on myös siis sen punnitsemista, mitä sallit olla osana ihmissuhteitasi. Kun haastava tilanne osuu kohdallesi – on otollinen aika kysyä: teenkö tässä palveluksen pidemmällä tähtäimellä kummallekaan?

Olisiko aika ottaa asia pöydälle käsiteltäväksi ja puheeksi toisen haitallinen verbaalinen käytös?

Tuoda kunnioittavasti itsensä esiin rajojensa kanssa ja myös ilmaista toiselle se, mikä on sopivaa ja mikä ei?

Antaa toisen jatkaa raivoamista ja alentaa samalla itseään vai keskustella oikeasta ongelmasta: tunteiden säätelyn vaikeudesta, joka toisella on?

Vai provosoinko toisen hylkäämisen pelkoa itse vetäytymällä tulehtuneesta tilanteesta sen sijaan, että pyytäisin aikalisää?

Voisimmeko keskustella, kun on rauhallisempi hetki?

Emotionaaliset rajat ovat toistemme kunnioittamista ja arvostamista varten. Vaikka meillä olisi erilaisia mielipiteitä, kiinnostuksen kohteita tai päämääriä, voimme emotionaalisesti kunnioittaa toinen toistemme rajoja. Siitäkin huolimatta, että emme ole samaa mieltä, voi keskustelu olla kunnioittavaa ja toisen rajoja arvostavaa.

Kenelläkään ei ole oikeutta vähätellä tunnekokemustasi, se on sinua ja aito sellaisena kuin se on.

Henkiset rajasi ovat myös pyhiä

Sinä olet ainut, joka tietää, millainen henkinen tie on sinulle sopiva ja oikea. Jos joku yrittää muuttaa näkemyksiäsi, saat itse valita. Ei ole kenenkään muun asia, mihin uskot tai mikä tuo sinulle täyttymystä. Sinun henkisyys kumpuaa sisältäsi ja on sinun henkilökohtainen asia.

Seksuaalisia rajoja ei tule myöskään ylittää, eikä kenelläkään ole siihen oikeutta

Sinä päätät myös kehostasi. Meillä jokaisella on omat seksuaaliset rajamme ja päätämme itse, mikä on turvallista ja mitä sallimme. Jokaisella on oikeus seksuaaliseen itsemäärämisoikeuteen. Jokaisella on velvollisuus kunnioittaa toisten seksuaalisia rajoja ja siihen liittyviä haluja sekä toiveita.

Ihmissuhteissa esiin tulevat rajat voivat muuttua

Riippuen seurasta meillä kaikilla on rooleja, ikään kuin paikka, johon joukossa kuulumme. Ihmissuhteissa dynamiikka vaihtelee läpi elämän. Sinä kuitenkin saat itse päättää, mikä on sinulle sopivaa, miten toivot tulla kohdelluksi. Se rooli, johon kuulumme asettaa myös rajoja itsessään jo ilman niiden esille tuomista, kuin rajaraameja, joihin olemme oppineet.

Toisten kanssa rajojen asettaminen on myös vaikeampaa. Oli roolisi tai toisen rooli mikä hyvänsä, kunnioittavat ja suojaavat rajat luovat niin luottamusta, turvallisuutta kuin järjestystäkin.

Rajojen kategoriaan katsomatta niiden tarkoitus on luoda selkeyttä ja turvaa

Kun opit asettamaan ja vahvistamaan rajojasi, sinulla on kirkkaampi ja jäsennellympi kuva itsestäsi. Rajoja voi ajatella kuin vakuutuksena, niiden kanssa olemme suojassa ilkeydeltä, kovuudelta ja vahingollisilta kokemuksilta.

Rajojen kanssa opittu tapa toimia lähtee lapsuudesta. Se, kuinka meitä on kohdeltu lapsina on se ensinäkymä ja kokemus rajoihimme, joka luo pohjan. Jos rajoja on lapsena rikottu, se jättää aina syvän jäljen. Lapsuuden jälkeen me opetamme toisille, missä rajamme piirtyvät. Kenenkään lapsuus ei onneksi ole muuttumattomuuden tae.

Useimmat kunnioittavat rajojamme, kun tuomme ne esille. Ikävä kyllä myös osan kanssa joudumme puolustamaan rajojamme kovemminkin. Se ei ole aina helppoa.

Omat rajansa saa remontoida elämänkokemuksista huolimatta vastaamaan omia ajatuksia, tunteita ja arvoja. Uskallan jopa väittää, että vahingollisten kokemusten jälkeinen ammattilaisen kanssa käyty rajojen uudelleenasettamisprosessi on arvostavampi ja kestävämpi kuin monella muulla. Silloin tulee läpikäytyä sellaisiakin elämän osa-alueita, joita ei välttämättä tule muussa yhteydessä ajatelleeksi.

Huolto luo kestävyyttä ja kasvua rajojemme kanssa

Ihosi on hyvin selkeä fyysinen rajapinta, mutta yhtään sen väheksytympiä eivät ole tunteesi tai suhteelliset rajasikaan. Havainnollistan tätä seuraavalla esimerkillä: jos ihoosi tulee naarmu tai haava, olet altis tulehdukselle. Aivan yhtälailla haavat tunteiden kanssa luovat haavoittuvaisemman olotilan. Kun olet herkillä ja haavoilla, suojele silloin itseäsi.

Kuten mikä tahansa aitakin tarvitsee huoltoa, samoin on rajojemme asettamisen kanssa, ne kaipaavat huoltoa ja uudelleen asettelua. Jotkin ihmiset ovat todella sitkeitä yrittäessään saada rajojamme siirretyksi tai rikotuksi. Jos tällaisen kuormittavan käytöksen antaa olla osana omaa elämää, ei ole ihme, että voimavarat myös loppuvat ja hiipuvat vähän väliä.

Onko toimivat rajat sitten joustavia vai jäykkiä?

Tarkoitanko siis sitä, että jos ulkonäköäsi ei saa arvostella, saako sitä kehuakaan? Jokainen meistä asettaa rajansa itse. Olen nykyisin hyvin varovainen siinä, mitä kommentoin ja millä tavoin. Sanat ovat niin teräviä aseita, kun ne kerran asettaa väärin. On huomattavasti helpompaa katsoa ja harkita kuin paikkailla jälkikäteen.

Toisilla on jyrkemmät rajat, kuin kivimuuri, jonka läpi ei kannata edes yrittää. Toisilla rajat ovat väljempiä. Riippuu valtavan paljon kontekstista, jossa rajat ovat esillä ja tilanteen luonteesta.

Se, mitä meidän kulttuurissa katsotaan hyvällä, voi olla toisessa kulttuurissa kiellettyä. Sama pätee myös toiseen suuntaan. Jopa perheen sisällä voi olla hyvin suuret kontrastierot rajojen asettamisen suhteen yksilöiden kesken. Eikä se ole väärin.

Olemme itse omien rajojemme asettajia, säädämme omasta lähtökohdasta niiden kanssa joustovaraa ja huollamme rajamme myös itse. Se tuo oikeuksia, mutta rajat kysyvät myös velvollisuuden tuntoa.

Millaisia ajatuksia sarjan aloituksesta? Mitkä asiat mietityttävät sinua rajojen suhteen eniten ja mihin kaipaisit tukea kaikkein syvimmin?

Tässä on sinulle ilmaiseksi ladattava työkirja, jolla voit tutkia ja peilata rajojasi. Suosittelen, että annat työkirjalle ja itsellesi aikaa.

Voit tulostaa työkirjan ja tutkia sillä jokaisen elämän osa-alueesi rajoja juuri tämän päivän itsestäsi käsin.

? Veera

[email protected]

Facebook Eheyden Lähde

Instagram veerajahn

Lähteet mukaillen

Katherine, Anne. 2000. Where to Draw the Line: How to Set Healthy Boundaries Every Day. Touchstone.

Katherine, Anne. 1998. Boundaries: Where You End And I Begin: How To Recognize And Set Healthy Boundaries. MJF Books.

Katherine, Anne. 2004. When Misery is Company: End Self-Sabotage and Become Content. Hazelden Publishing.

Najavitz, Lisa M. 2002. Seeking Safety. Guilford Publications.

Vastaa