Kategoriat
Luonnon voima

Lähdetkö luontoon kadottamaan itsesi – vai löytämään jopa kenties täysin uudelleen?

Tapasin yhtenä päivänä tuntemattoman ystävän, jonka elämä oli revitty repaleiseksi pala kerrallaan. Miehen elämän vastoinkäymisiä oli kertynyt yhteen sumaan liian paljon. Ensin oli lähtenyt työpaikka, seuraavaksi vaimo. Lasten kanssa välit viilenivät ja toivo oli kadoksissa.

En tiedä, mistä satuimme samalle polulle. Olin koirani kanssa ulkoilemassa ja tietysti rakas elämänkumppani tutki omaa kaveripiiriään, tuoksutteli kevään tuoksuja ja ihailin itse pysähtyneenä luonnon kauneutta. Katseeni kiinnitti valtava surun läsnäolo ja lohdutuksen hiljainen huuto.

Kysyin mieheltä hänen istuessaan omassa rauhassaan: “Onko kaikki hyvin?” Katse oli hieman yllättynyt, mutta ei lainkaan torjuva. Elekieli kertoi, ettei asiat olleet lainkaan hyvin. Koirani istui hänen vierelleen kuin aistien tilanteen.

Hetken hämmennyksestä selvittyään päädyimme juttelemaan. Miehellä ei ollut ketään, kenelle puhua.

Tovin ajatuksia vaihdettuamme jäi jälkeemme toivon kipinä. Mies löysi itsensä uudelleen. Itseni valtasi kiitollisuuden kannatteleva voima. Olemme kaikki yhtä, ennen kaikkea luonnon kauniin kannattelun siipien suojassa. Rapsuttelin koiraani ja mielen valtasi tyytyväisyys. Ehkä näin oli tarkoitus. Jäin kuitenkin miettimään, selviääkö surujen taakan kantaja. Ehkä saisin siihen vastauksen myöhemmin.

Lue myös: Luontotsekki – kuinka läheisiä olette?

Kului viikkoja. Painin valtavan projektin äärellä. Olin väsynyt ja tarvitsin kipeästi lepoa. Ehkä ystävän kauniit kannustavat sanat olisivat ne, joita juuri nyt olisin kaivannut kaikkein eniten. Soitin läheiselle ystävälleni. Ei vastausta. Hengittelin, olin, päätin, että näin on kuitenkin hyvä.

Avasin sähköpostin. Luonnossa tapaamani muukalainen oli kirjoittanut kiitos -kirjeen. Kyyneleet alkoivat valua poskiani pitkin. Ilon kyyneleet. Hän selvisi. Niin myös minä. Sain valtavan paljon voimaa ja energiaa.

Eikä aikaakaan, kun puhelimeni soi ja ystäväni soitti. Jaoimme kuulumiset ja ilon. Näin hyvä kiertää, jokaisessa meissä. Myös silloin, kun sitä vähiten odotamme.

Ympärillämme on valtava määrä toipilaita, selviytyjiä, taakan kannattelemia. Elämää ei voi hallita. Koska tahansa voi kohdallemme osua hetkiä, kun kaipaamme toinen toista turvavöiksemme.

Sellaisina aikoina, kun et voi vaikuttaa kaikkeen mitä ympärilläsi tapahtuu, voit kuitenkin tehdä hyvinvointiasi lisääviä valintoja. Lämmöllä, itseäsi kannatellen ja kuulostellen.

Aina ei ole mahdollista lähteä kauas. Joskus riittää, että saa pienen etäisyyden, jotta näkee kokonaisuuden.

Lue myös: 5 tapaa, joilla luonto kannattelee kriisissä – Kun sydämeen sattuu, hae lohtua ja voimaa luonnosta

Kun kaipaat etäisyyden hetkeä, pakkaa mukaan avoin mieli, retkieväät ja syvällisempi olemus. Kokeile millaista on olla vain sinä, oma itsesi ja ajatukset, luonnon lohduttava syli. Anna sen auttaa sinua eteenpäin ja kokeile seuraavia harjoituksia, joilla voit tuntea rauhan palaavan kehoosi ja mieleen, huolien hetkellä. Ehkä onkin aika voimaantua, sen sijaan, että olisit hukassa.

1. Hellitä hengittäen

Istahda sinulle levolliseen paikkaan. Keskity hengitykseen. Voit laittaa silmäsi lempeästi kiinni. Kuvittele sitten jokaisella henkäyksellä hengittäväsi sisään lepoa, rauhaa, tyyneyttä ja viisautta. Oloa, kun kaikki järjestyy. Päästä jokaisella uloshengityksellä kärsimättömyyttä, rauhattomuutta ja kiirettä. Anna olosi elpyä.

2. Itseäsi kuvastava luontoelementti

Etsi luonnosta itseäsi kuvaava luontoelementti. Mitä ympärilläsi on sellaista, joka puhuttelee sinua juuri nyt? Herkkyyttäsi, hyvyyttäsi, elämäntilannettasi?

  • Tarkastele elementtiä: miksi valitsit sen?
  • Miltä se tuntuu käsissäsi?
  • Mitä valintasi kertoo?
  • Antaisiko se sinulle vastauksia?
  • Voisitko napata siitä itsellesi voimakuvan?

3. Voimaa irtipäästämisestä

Mieti asioita, joista voisit karsia. Mikä ei enää palvele sinua, mikä kuormittaa sinua? Mistä voisit päästää irti ja antaa tilaa uudelle, ilolle, uteliaasti ja luottaen?

4. Lempipuu

Rauhoitu ja katsele ympärilläsi olevia puita. Mikä puu tuntuu halaavan juurillaan kovimmin ystäväänsä maan alla? Käy halaamassa puuta, tunnustele sitä, nojaa sen tukeen ja anna hetken vain olla. Mitä puussa oli sellaista, joka kutsui luokseen? Millainen se oli?

5. Aistiharjoitus

Tutustu ympäristöösi. Anna kaikkien ajatusten tulvia, tekemättä niille mitään. Niistä ei tarvitse päästä eroon, ne eivät ole vääriä. Keskity sitten aisti kerrallaan

  • Haistamaan jotakin
  • Maistamaan jotakin
  • Tunnustelemaan jotakin
  • Kuuntelemaan

Millainen olosi on retken jälkeen?

Ihania hetkiä luonnon ja itsetuntemuksen parissa,

💛 Veera

Instagram veerajahn
Facebook Eheyden lähde
[email protected]

Vastaa