Kategoriat
Häpeä

Kohotathan omanarvontuntoasi – Sukeltamalla sydämen syvyyteesi

Millainen on sinun oma polku? Teetkö asioita, joista nautit? Koetko, että saat olla oma itsesi? Sellainen ihana kuin pohjimmiltasi oletkin?

Omanarvontuntomme on joko asioita mahdollistava tai jopa rajoittava tekijä. Hyvän omanarvontunnon kanssa on vapaus elää omanlaista elämää, eikä tarvitse altistua jatkuvalle haitalliselle suorittamiselle, hyväksynnän haulle ja miellyttämiselle. Lapsuudessa kannattelevat, turvalliset ja kannustavat ihmissuhteet luovat hyvän omanarvontunnon pohjan. Silloin on tiennyt, että:

  •     On rakastettava juuri sellaisena kuin on
  •     Saa olla yksilönä juuri sellainen kuin on
  •     Ei tekojen, suoritusten tai kilttinä olemisen kautta, vaan omana itsenä olemisen kautta
  •     Erityisherkän piirteen kanssa eläminen on tullut huomatuksi ja on saanut tukea sen kanssa

Lapsuus on vain yksi kehitysvaihe, sisäistä työtä voi tehdä koska tahansa

Aina tällaista lapsuutta ei ole ollut ja ympäristö on voinut olla kaltoinkohteleva. Kaltoinkohteleviin ympäristöihin voi joutua myös myöhemmin elämässään. Tällöin oma omanarvontunnon pohja rakentuu usein suoritteiden varaan, eikä sisäinen kokemusmaailma tunnusta omaa arvoaan. Erityisherkkyyden huomioimatta jättäminen vaikuttaa lapsen itsetunnon kehittymiseen. Omanarvontunto voi heikentyä muidenkin vastoinkäymisten yhteydessä myöhemmin elämässä.

Pieninä lapsina emme ole osanneet kyseenalaistaa muiden uskomuksia. Emme kriittisesti ole silloin osanneet katsella kaikkea sitä, mitä vanhemmat, sukulaiset ja auktoriteettihahmot ovat meille omilla asenteillaan ja uskomuksillaan tarjonneet. Pelkkä häpeän tunteeseen huomion kiinnittäminen ja sen tiedostaminen ja siitä lisää tietäminen usein jo helpottaa oloa. Sitä kun on siirtynyt jokaiselle meistä jollain tavalla. Sisäistetty häpeä voi olla useammankin vuoden tiedostamatonta. Sille jää ikäänkuin sokeaksi. Siihen herääminen onkin sitten mahdollisuus, jota muut eivät pääse kokemaan.

Itsensä uudelleenrakentamiselle ajan raivaaminen ei ole koskaan liian myöhäistä

Perusta ja kasvupohja ovat onneksi vain lähtökohtia. Oma sisäinen kasvu voi alkaa missä kohtaa tahansa elämää, jos ei sitä rajoita itse. Sisäistetystä häpeästä irrottamisessa on ensiarvoisen tärkeää alkaa suuntaamaan huomio omaan itseen, omiin vahvuuksiin, omanarvontuntoon ja itsetuntoon. Jokainen päivä on mahdollisuus kurkistella omiin sydämen syvyyksiin ja omanarvontunteeseen. Alkaa kasvattamaan omaa sisäistä lastaan – omaa itseään. Alkaa vapautumaan vanhasta ja saada loistaa sellaisena kuin on. Sisäinen lapsi ei nimittäin katoa meistä mihinkään.

Uskomukset syntyvät yhteydestä maailmaan ja ympäristöön

Se, mitä olemme oppineet elämästä ja oikeasta ja väärästä ennen kouluikää, vaikuttaa valtavan paljon meihin nykypäivänäkin. On viisasta kyseenalaistaa asioita ja uskomuksia, etenkin silloin, kun ne eivät palvele elämäämme positiivisella tavalla. Identiteettikriisi ja erilaiset siirtymävaiheet ovat myös hyviä kasvun paikkoja ja itsetutkiskelun ja sisäisen työn aikaa.

Kehomuistiimme tallentuu niin paljon informaatiota, että emme aina edes osaa heti kertoa, miksi joku asia tuntuu siltä, kuin se tuntuu. Järki voi väittää toista, myös egon ääni saattaa korautella korkealta ja kovaa. Pelkokin saattaa kertoa oman osuutensa käsiteltävään asiaan. (Usein se on se kipein, nimittäin hylkäämisen pelko.) Tunteiden äärelle kannattaa siksi juuri pysähtyä, jotta ei tarvitse vain keskittyä selviytymiseen. Rakkaus on aina voimallisempi tunne kuin pelko. Rohkeasti siis rakkautta kohti.

Kyseenalaista rohkeasti omia uskomuksiasi

Uskomuksien tutkiminen ja niiden kyseenalaistaminen voi ammentaa hyvinkin paljon uutta itsestämme. Kokemuspankkimme elää meissä, mutta haitallisten kokemusten ei tarvitse olla kohtalo, jonka mukaan elämme. Traumat vaikuttavat aina uskomuksiin itsestä ja maailmasta. Niiden ei tarvitse antaa kuitenkaan estää elämästä. Itsetuntoa voi uteliaasti tutkia, joustavasti ja pehmeämmin, keskittyen omiin vahvuuksiin ja omaan ytimeen. Itseluottamus on se kaiken alku ja juuri, jota voi ja kannattaa vahvistaa. Kun vahvuuksilleen antaa tilaa, tyytyväisyyden ja merkityksellisyyden kokemus lisääntyy.

Millaisia asioita sinä teet itsetunnon ja itseluottamuksen kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi? Mitä sinä voisit oppia itsestäsi? Kuinka voisit vahvistaa sisäistä turvallisuuden tunnettasi?

Omaa arvoaan ei tarvitse ansaita oravanpyörässä suorittamalla

Miellyttämisen tarve ja oman arvon ansaitseminen tekojen, suoritusten ja jatkuvien kasvavien vaatimusten kautta altistaa loputtomalle haitalliselle suorittamiselle ja haitalliselle stressille. Pelkkä kulttuurimme, sosiaalinen media ja yhteiskuntamme luovat paineita suoritekulttuuriin pyrkimiselle. Superselviytyjän rooli ei ole kuitenkaan mitään, mistä tulee palkituksi kultamitalilla. Uupumuksen takana on todella harvoin kyse sankaritarinasta. Kun omista tavoistaan on tietoinen, on jo puolessa välissä muutoksen mahdollistamista.

Rajat ovat rakkautta, myös itseltä itsellesi

Jos oma arvo on sidottu yhteisössä siihen, miten hyvä on jossakin tai miten paljon tekee – aina löytyy joku, joka sanoo, että ei riitä eikä kelpaa. Usein pahin kriitikko löytyy sisimmästä ja ympäristö tukee sitä. Inhimillisyyden löytäminen itsestään voi viedä välillä kauankin aikaa. Se ei haittaa, saa olla eksyksissä ja hukassa, kasvaa ja oppia. Ihmisenä saa olla kesken.

Oravanpyörässä juokseminen jatkuu usein niin kauan, kunnes on edessä uupumus ja omien rajojen vahvistaminen. (Uupumuksesta selviämiseen palataan vielä blogisarjalla.) Erityisherkälle vaatimuksiin pyrkiminen ei edes kannata – se on sula mahdottomuus, jos haluaa pysyä terveenä. Piirteestä voi ammentaa voimaa muullakin tavalla ja oikeanlaisessa ympäristössä. Tiedostamattomuus omasta piirteestä on usein toistuvien vaurioiden syy. (Voit lukea lisää tästä.)

HSP Suomen Erityisherkät ry on saanut viime vuonna ilokseni sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA)  hankeavustuksen Voimaryhmät -hankkeeseen. Erityisherkkyyden piirre on tieteellisesti todistettu ja sitä kannattaa vaalia. Kannattaa tutustua kaltaisiinsa. (Tulen kertomaan myöhemmin, kuinka piirteen kanssa oppii elämään niin, että se on voimavara.)

Juurisyy on usein itseltäkin piilossa

Kirjoitin aiemman häpeän tunteesta, kuinka se näyttäytyy ja kuinka sitä voi alkaa tiedostamaan. Jos ne menivät sinulta ohitse, löydät linkit julkaisun lopusta. Yleisin ja kipein juurisyy ylisuorittamisen kierteeseen on oma sisäinen vaatimus. Se voi olla vaativuuden tunnelukkoon pohjautuvaa käytöstä ja myös lapsuudesta kumpuavien mallien toteuttamista. (Voit testata omat tunnelukkosi. Tunnelukkoja on aivan kaikilla. Tunnelukkojasi voit ymmärtää ja avata mm. täällä)

Ennen kaikkea myös näiden molempien päälle kertynyttä vahvistavaa ujuttautunutta ympäristöpainetta ja kokemuksien summan painolastia. Sosiaalinen painostus on usein niin huomaamatonta, ettei siihen edes kiinnitä huomiota. Ihminen, jolla on taipumusta ylisuorittamiseen, on helppo ylikuormittaa suoriteoravanpyöräisessä työyhteisössä.

Herääminen rajan ylitykseen

Jos nukkuminen ja itsestään huoltapitäminen jäävät sivuun ja niitä pyritään kompensoimaan lääkkeillä, pysähtyisin miettimään. Haitallinen suorittaminen oman terveyden kustannuksella on jo vahingollista. Suorittamisessa ei itsessään ole mitään pahaa, ihmisinä meillä on luontainen kyky suorittaa ja suoriutua. Haitalliseksi se muuttuu siinä vaiheessa, kun raja menee oman hyvinvoinnin ylitse. Korkeaa verenpainetta voidaan lääkitä normaalirajoihin, mutta onko se järkevää, jos elintavat eivät muutu?

Masennusta ja uupumustakin voidaan hoitaa lääkitsemällä, mutta ne eivät korjaa aina juurisyytä. Tilapäinen masennuskin on vain yksi kriisin ja suremisen vaiheista. En väheksy masennusta millään tavalla, sen ennalta ehkäiseminen on vain niin paljon helpompaa kuin korjaaminen. Jos pelkkään erityisherkkyyteen määrätään lääkkeitä, suosittelen vaihtamaan lääkäriä. Hyviäkin on ja sellaisia, joilla on itsellään erityisherkkyyden piirre. Heidät kyllä huomaa ja tunnistaa erinomaisesta ammattitaidostaan ja läsnäolostaan. He ovat timantteja työssään.

Pidä huolta itsestäsi

Ahdistuksen paras ystävä on armollisuus. Armollisuus itseäsi ja muita kohtaan. Masennuksestakin voi selvitä. Sekin kun on usein terve merkki siitä, että on tapahtunut liikaa ja kuormittavia asioita. Surukin on meille suloinen kunniavieras. Surutyö ei ole suoritettava asia vaan sille saa antaa aikaa. Lämmöllä ja tyylillä.

Lääkkeiden käyttö on perusteltua ja niitä voidaan tarvita oireiden hoitoon. Usein on kuitenkin myös niin, että juurisyyn hoitaminen tuo terveyden takaisin tai mahdollistaa sen säilyttämisen. En pyri saamaan ketään luopumaan lääkkeistä, lääkehoito on aina tehtävä yhteistyössä hoitavan lääkärin kanssa. Omaa hyvinvointiaan voi kuitenkin kuunnella joka päivä. Uupumista, masennusta ja ahdistusta voi ennaltaehkäistä.

Ennaltaehkäisevää välittämistä

Oman elämäsi tärkein ihminen olet sinä itse. Sinä, omanarvontuntosi, itsetuntosi ja rajasi. Pidäthän itseäsi arvossa. Itsensä voi oppia näkemään elämänsä tärkeimpänä henkilönä, vaikka se ei onnistuisi heti. Omia hyvinvoinnin rajoja voi oppia asettamaan, tutkimaan ja asettamaan vielä uudelleenkin. Niistä lipsuminenkaan ei haittaa, tärkeintä on keskittyä siihen, kuinka paljon paremmaksi on jo kehittynyt.

Ankaruudestakaan ei tarvitse soimata itseään. Itsekriittisyyttä riittää aivan tarpeeksi muutenkin. Sisäinen kriitikko on aina äänessä, mutta sen mukaan ei tarvitse mennä – se on vain sisäinen ääni. Itsemyötätunto ja lempeämpi asenne itseään kohtaan on opeteltavissa oleva taito ja sillä kriitikkokin pikkuhiljaa hiljenee huuteluiltaan. (Palaan tähän myöhemmin lisää.)

Armollisemman asenteen opettelulla pääsee paljon pidemmälle, nimittäin sopusointuisemmalle keskitielle. Muutoksen matka voi olla jännittävä ja saattaa pelottaakin. Niin saakin olla, kasvu saa olla matka. Saa kompuroida ja nauttia kaikin tuntein myös onnistumisista. Ihmisyys on parhaimmillaan rosoista ja kaunista. Nostattava voimavaran tunne tuntuu joka solussa.

Aloita omanarvontunnon kohottaminen sukeltamalla sisimpääsi

Voit aloittaa uteliaasti tutkien sillä, että pohdit, kykenetkö vastaamaan seuraaviin kyllä.

  • Olen rakkauden arvoinen.
  •  Olen rakastettava.
  •  Ansaitsen hyvää.
  •  Välitän itsestäni.
  •  Osaan asettaa rakkaudellisia ja itseäni suojaavia rajoja.
  •  Minun tarpeilla ja toiveilla on merkitystä.
  •  Minulla on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen.
  •  Olen saman arvoinen kuin muut.

Mikäli joku kohta tuntuu epävarmalta, kyseenalaista

  • Miksi et voi vastata myöntävästi?
  • Onko joku väittänyt sinun olevan jotain muuta?
  •  Onko kyse uskomuksesta eikä totuudesta?
  •  Onko sinulla myös kokemuksia päinvastaisesta kokemuksesta?
  •  Entä jos voisit irrottaa rajoittavasta ajattelutavasta, mitä se mahdollistaisi sinulle?

Mitä haluaisit sisimmässäsi kaikkein eniten?

Koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa elämään loppuelämänsä ensimmäistä päivää oman elämänsä tärkeimpänä ihmisenä, kiittää siitä, mitä on kokenut ja valjastaa se omaksi sisäiseksi vahvuudekseen. Kun omista kokemuksista ja elämästä ei syytä muita, ei itseään, eikä ketään, on perillä ja eheyden lähteellä.

Oman itsetuntemuksen syventäminen ja elämän uudelleentulkinta tuo usein helpotusta ulkopuolisuuden tunteisiin. On valtavan eheyttävää tulla kuulluksi ja nähdyksi sellaisena kuin on. Sen voi tehdä vertaisryhmissä, ohjauksessa, psykoterapiassa ja erilaisten sisäisten työmenetelmien kautta.

Millaisista uskomuksista sinä haluaisit tänään irrottaa? Millaista elämää haluaisit elää? Voisitko oppia lempeämpää asennetta itseäsi kohtaan, kiittäen ja sallien ihmisyyttä hetki hetkeltä?

♡ Veera

Lähteet mukaillen

Aron Elaine. Erityisherkkä ihminen. 2020. Otava.

Takanen Kimmo. Tunne lukkosi. 2011. WSOY.

Peltola Kaisa. Häpeän alkemia. 2021. Viisas elämä.

Seligman Martin. Authentic Happiness. 2017. Nicholas Brealey Pudlishing.

Pietikäinen Arto. Joustava mieli – Vapaudu stressin, uupumuksen ja masennuksen yliotteesta. 2020.

Duodecim. Työpiste. Erityisherkkyys ei ole heikkoutta. 11.12.2014. Sipriina Ritaranta. https://www.ttl.fi/tyopiste/erityisherkkyys-ei-ole-heikkoutta/

Lue myös:

Häpeä naamioituu usein toisten tunteiden ja roolien taakse

Myötätunto, turva ja tietoinen läsnäolo aseina häpeää vastaan

Häpeä on kuin rikkinäinen kompassi

Vastaa