Kategoriat
Sisin kriitikkomme ja itsemyötunto

Henkilöhaastattelussa itsemyötätunnon lempeyden lähettiläs kirjailija ja kouluttaja Taina Laane

Tämä sisin kriitikko ja itsemyötätunto -blogisarja tulee olemaan hyväksyvästi opettavainen, mutta myös syvästi ajatuksia herättävä. Tulet oppimaan valtavan paljon uusia taitoja kohentaaksesi hyvinvointiasi. Ja tässä aloitusjulkaisussa on vasta lempeä laskeutuminen näihin aiheisiin. Aiheisiin, joita tulen jakamaan oloasi helpottaakseni suurin harppauksin ja työkaluin, mutta vain, mikäli olet oivalluksia omaksuvasti matkallesi valmis.

Voima – mielen työkirjan parissa työskennellessäni olen viime aikoina palannut yhä enemmän ja enemmän Taina Laanen kirjojen äärelle. Hänen tapansa kertoa sanojen tanssilla sielukkaasti, lämmöllä ja vaikuttavasti on hyvin kaunis. Sanat erityisherkän sydämen syvyydestä kummuten universaaleista ihmisyyden asioista soljuvat pehmeydellään ja heleydellään. Laanen sanat tarjoavat lohtua. Ne antavat kuin kimmokkeen ja käden ojennuksen, tilan lupaan hellittää, hengittää syvään ja olla jokaiselle meistä tässä maailmassa perillä. 

Tällä hetkellä maailma kaipaisikin kuulla lempeitä Tainan sanoja. Tällä hetkellä, kun minun on monesti tehnyt mieli esittää kysymys: Olisiko meidän kaikkien jo aika tehdä jotakin tässä maailmassa toisin?

Sen lisäksi, että meitä yhdistää Tainan kanssa syvä auttamisen halu, erityisherkkyys, kirjailijan ja kouluttajan rooli, positiivinen psykologia ja mindfulness – syvemmältä löytyy vielä enemmän yhteenkuuluvuutta luovia tekijöitä.

Yksi eniten elämääni muuttavista hetkistä oli, kun tutustuin sisäiseen ankaruuteen ja vaativuuteen. Nämä olivat aiemmin hyvinkin tuttuja seuralaisia ajatuksissani, mutta myös tunteissani. Nämä samat asiat tunnetaankin tuttavallisemmin haitallisena sisäisenä puheena. Sisäinen puhe koskettaa meistä kaikkia.

Olen onnistunut ajan saatossa halaamaan oman sisäisen kriitikkoni pienemmäksi. Itse asiassa, on aika kummallista elää niin, että se ei enää ole elämässäni jarruna. Se ei ole enää tuottamassa erityisherkkyyteeni kohdistuen syvää tuskaa. Tilalle on nyt asettunut aivan jotain muuta: omaan syvään intuitioon luottamista, syvää tietoisuutta omasta mielestä ja kehosta, horjumatonta omien arvojen kunnioittamista ja niistä käsin elämistä. Vankkumatonta luottoa siihen, että näitä seuraamalla elämässäni pysyy syvä kokemus merkityksellisyyden tunteesta.

Siten sisäisen puheen vastavoima itsemyötätunto oli siis myös itselleni elämäni muuttava tekijä. Itse asiassa se oli kaikkein suurin. Suurin siitä syystä, että se muutti elämäni suunnan. Se alkoi kuiskutella, että oma polkuni löytyy muualta. Aloin keskittymään itseni halaamiseen itseni parjaamisen sijasta. Aloin hellittämään. Aloin voida hyvin. Aloin kulkea sitä tietä, jota eriityisherkkyys kutsui minut kulkemaan.

En kuitenkaan halunnut pitää näitä asioita ja työkaluja lainkaan salaisuuksina itselläni. Siksi kokosin niistä pienen repertuaarin tähän sarjaan. Pienine työkaluineen avaankin näitä molempia aiheita ja niiden voimallisuutta seuraavien julkaisujen parissa. Sopivasti myös Tainan uusin kirja Kesytä kriitikkosi – lempeämmän mielen käsikirja sopi tulla näytille tähän julkaisuun teoksen kauneudellaan. Teos tarjoaakin pehmeän, syvällisen ja hoivaavan tavan tästä sisimmästä kriitikosta tietoiseksi tulemiseen ja sen kesyttämiseen.

Klikkaamalla kuvaa pääset tutustumaan Tainan teokseen.

Oma intuitioni kuiskaili tämän sisäisen kriitikon ja itsemyötätunto -blogisarjan avauksessa saattaa juuri Tainan sanoja kuultavaksi. En voinut oikeastaan kuvitella ketään muuta kertomaan näistä blogisarjan aiheista yhtä vaikuttavasti ja helposti ymmärrettävästi kuin hänet. Ja tästä ajatuksen siemenestä syntyi pohjustus aiheisiin ja henkilökuva -haastattelu itse lempeyden lähettiläästä Taina Laanesta.

Taina on tunnettu

  • Positiivisen psykologian, mindfulnessin ja ratkaisukeskeisen menetelmän kouluttajana ja kirjailijana
  • Työnohjaajana
  • Myös esimiestyöstään entisenä päätoimittajana
  • Mutta myös laululyriikoiden kirjoittajana

Taina on aiemmin julkaissut teokset Äidinhoitokirja (2019), Vahvuutena herkkyys (2019) sekä Unen lahjoja (2018). Jokaisesta hänen teoksestaan löytyy kauniit, pysähdyttävät ja hellittämistä tukevat tarinat elämänmakuisesti kertoen, lempeästi opastaen ja hellittämistä tukien.

Klikkaamalla kuvaa pääset kurkistamaan teoksia syvemmin.

Jokainen meistä kuitenkin kasvaa joka päivä. Siksipä lähdettiin liikkeelle siitä, mitä ja kuka on Taina Laane juuri tänään. Ja tässäpä on haastattelu, mutta myös itsemyötätuntoisuudesta kumpuavaa maagista siipien havinaa itse Helinä keijun taikasauvalla heilauttaen sinne sinulle saakka ??

Kuinka Taina kuvailisit itseäsi blogilukijoilleni? Kuka on Taina Laane juuri tänään?

Yhä enemmän toivoisin olevani kirjailija, sillä se on rooli, jossa viihdyn kaikkein eniten. Kun olen siellä kahvilan nurkassa ja kirjoitan, se on lempein teko minua itseäni kohtaan, jonka olen keksinyt.

Tykkäät myös paljon kirjoittaa lyriikoita – sinussa siis on myös paljon musikaalisuutta? 

On minussa kyllä. Olen yhdeltä koulutukseltani yhteisömuusikko. Olen myös tehnyt musiikkia jonkin verran, tosin en ole mitenkään virtuoosimainen. Minua kuitenkin kiinnostaa kaikki ilmaisullinen, olivat ne sitten sanat, kuva, musiikki tai runot – ehkä se kuuluu myös siihen herkkyyteeni. 

Musiikki on myös ihana muoto. Runous on lähellä sydäntäni ja on ollut hienoa kirjoittaa lyriikoita. Lyriikassa on hauskinta rajattu tila. Mitä enemmän on rajoituksia, sitä parempi kirjoittaja olen. Muuten syntyy paljon ajatuksia ja tunteita, kuten monella herkällä vähän niin kuin all over the place. 

*Taina kaivaa kuulakärkikynän esiin ja näyttää sitä hymyillen.* Mitä enemmän annetaan rajoituksia, kuten kuulakärkikynä ja universaali rakkaus, ihanuus, siitä lähtee hyvän laulun sanat. Sama pätee kirjoihin.

Mitä tavoittelet kaikkein syvimmin? Aistin, että on jotakin, jota haluaisit toteuttaa?

Se on ilmiselvää, kirjoittaa romaani. Olen viihtynyt paljon maailmanpelastukseen liittyvissä teemoissa, mutta olen huomannut, että mitä enemmän päästän itseäni mielikuvituksessani tarinan maailmaan, löytyy vielä yksi kerros lempeyttä lisää.

Se on myös hyvin jännittävää, sillä siellä olen kaikkein paljaimmillani. Ilmaisu on silloin kirkasta eikä päälle asetu mitään ylimääräistä. Sellaista, jota tulee tietyllä tavalla aina, kun kirjoittaa asiantuntijuudesta käsin. Kun en ole enää positiivisen psykologian asiantuntija, sitten on vielä jokin taso.

Aavistatko kenties, että minulla on työn alla romaani, joka kantaa nimeä Erityisen herkät päiväkirjat?

En osaa tarkasti sanoa mitä se on. Aavistan kuitenkin jotakin, joka kaipaa tulla vielä nähdyksi. Jotain syvää. Sellaista, mitä syntyy, kun herkkä ihminen palaa omaan voimaansa ja ottaa voimaannuttavan yhteyden omaan itseen. Siihen voimaan, joka on meille herkille elintärkeä tila palautua omaan loistoon. Siellä on jotakin.

Kuten sanoit yhteydestä itseen ja elintärkeästä voimasta säilyttää erityisherkkyyden kyky loistaa, itsemyötätunnossa on jotakin samanlaista. Se ei ole itselleni menetelmä, se on ennemminkin tapa palata itselleni antamiseen.

Se on teema, joka on ollut itselleni haastavaa, kuten monilla herkillä ihmisillä. Kun aistii toisen ihmisen tarpeet hyvin syvästi, rivien välistäkin, sitä lähtee hyvin helposti poistamaan ihmisten tieltä hankaluuksia. Siihen hukkuu hyvin nopeasti ja unohtaa itsensä.

Kuinka kuvailisit tätä meiltä jokaiselta löytyvää sisäistä kriitikkoa? Miten voimme tunnistaa sen itsessämme?

Sisäinen kriitikko on vertauskuvallinen tapa kuvata sisäistä puhettamme, joka on usein pelkojen, huolten ja itsekriittisyyden maustamaa. Kriitikko on tallettanut elämämme varrella kerätyt kokemukset, etenkin haastavat sellaiset ja koettaa kovasti pitää meitä turvassa ettemme joutuisi kokemaan ikävyyksiä uudelleen. Sen tapa muistuttaa asioista on usein kuitenkin meille tuskallinen ja valheellisesti värittynyt ja siitä on monesti enemmän haittaa kuin hyötyä. Kriitikko ilmenee usein tilanteissa, joissa olemme stressaantuneita.

Silloin voi pysähtyä ja kuulostella. Mitä sanon itselleni tässä tilanteessa? Puhuisinko ystävälle samaan tyyliin? Millaista kannustusta tai kiitosta tarvitsisin? Voisinko sittenkin antaa sitä itselleni? Omaa sisäistä puhettaan voi oppia muuttamaan lempeämmäksi, mikä lisää hyvinvointia ja auttaa tarttumaan asioihin.

Jokaisella on mielessään sisäinen ääni. Se ilmenee ajatuksina ja tunteina, uskomuksina ja erilaisina odotuksina, joita kohdistamme itseemme ja elämään. Ajatuksemme juoksevat mielessämme, ne ohjaavat meitä, toimintaamme ja valintojamme. Olemme kuitenkin niin tottuneet ajatustemme jatkuvaan pulinaan, ettemme usein huomaa sitä. Juoksemme arkeamme edestakaisin jonkin äänen ohjaamana ja luulemme, että siihen kannattaa luottaa. Valitettavasti tämä sisäinen ääni on meitä kohtaan yleensä melko vaativa, eikä se aina kerro totuutta.”

Taina Laane, ote teoksesta Kesytä kriitikkosi – lempeämmän mielen käsikirja

Kun vaikuttaa kriitikkoonsa, vaikuttaa samalla kaikkeen elämässään: onnellisuuteen, onnistumisen edellytyksiin, ihmissuhteisiin, sinnikkyyteen, merkityksen tunteeseen. Kriitikko on aivan keskeisessä roolissa siinä, miten nousemme epäonnistumisista ja miten kannustamme itseämme eteenpäin. Lohdutammeko itseämme vai vaadimmeko aina vain lisää?

– Taina Laane, ote teoksesta Kesytä kriitikkosi – lempeämmän mielen käsikirja

Mitä itsemyötätunto on sinulle juuri nyt?

Myötätunto on kysymystä itselleni: Mitä minä tarvitsen? Se on tapa palata itseensä, itseeni. Kun palaan itseeni, asiat kirkastuvat ja selkeytyvät. Silloin on helpompaa auttaa muita.

Kirjoittaminen syntyy myös tällä tavalla. Jos en pääse tähän itsemyötätunnon tilaan, en synnytä tekstiä. Tekstistä tulee ilman sitä tyhjää.

Tarkoitatko sielutonta?

Kyllä. Parhaimmillaan teksti syntyy kuin jostakin kanavasta. Virittäydyn vain siihen taajudelle, jolloin tiedän, mitä mistäkin aiheesta tulee sanoa. Minusta tuntuu silloin siltä, että tämän haluan syvältä sydämestäni tänään sanoa. Kun onnistun, se on hyvin merkityksellistä ja tyydyttävää. Itsemyötätunto on minulle siis sitä, että palaan siihen itselleni antamiseen. Kirjoittaminen on itselleni hyvin tärkeää. Kaikille se ei ole.

Toisille itsemyötätunto voi olla metsässä kulkemista, koiran kanssa ulkona olemista, lukemista, ratsastamista, soittamista… Jollekin ekstrovertille se voi olla toisten ihmisten kanssa olemista. Itsemyötätunto ei aina ole yksinolemista.

Itsemyötätunto on sen hyväksymistä, kuka olen, itselleen antamista ja sitä, että annan itselleni sitä, mitä tarvitsen. Itsemyötätunto on hyvin radikaali voima.

Kun antaa itselleen luvan itsemyötätunnolle, elämästä poistuu syvä katkeruus. Kauna siitä, että tarvitsen jostakin ulkoapäin jotakin. Kun annan itselleni nyt sen, mitä tarvitsen, minulla on jo kaikki.

Minulta ei puutu mitään, minun ei tarvitse ostaa mitään, minun ei tarvitse kuluttaa mitään, minun ei tarvitse mennä minnekään, voin olla tässä ja nyt täydesti. Voin olla tyytyväinen, läsnä ja täyttynyt tässä hetkessä. Sitä on itsemyötätunto.

Lempeydestä löytyy itsensä hyväksymisen ydin, johon ei ole pääsyä pakottamalla, kynsin kaivamalla tai raivokkaasti juoksemalla. Sinne tehdään nöyrää, hidasta ja tunteikasta matkaa, nauttien maisemista, välillä ottaen askelia taaksepäin, odottaen itseltä lupaa edetä. Liian nopeasti etenevät törmää näkymättömiin kiellettyjen kokemusten kivimuureihin tai pelästyy psyykensä varjoja, jotka eivät ole vielä ehtineet sulaa lempeyden valossa. Lempeyden tien on hyväkin olla vähitellen levenevä ja hidaskulkuinen, koska itsemyötätunto hoitaa meissä kokemuksia, jotka ovat olleet kipeitä.

– Taina Laane, ote teoksesta Unen lahjoja – kirjeitä hänelle, joka valvoo

Koulutat myös paljon erilaisissa paikoissa ja erilaisille ihmisille. Sinulla on uskomaton kyky sanoittaa itsemyötätunnon voimaa kirjoissasi. Ihmisenä kuitenkin pelkäämme usein uutta – mennä kohti tuntematonta. Vaikka itsemyötätunnosta voisi löytää syvää lohtua ja uusia oivalluksiakin, sen sanoittaminen voi olla haastavaa. Mikä asian kouluttamisessa on ollut sinulle kaikkein vaikeinta?

Kukaan ei halua mennä vapaaehtoisesti kohti kipua. Itsemyötätunto on myös sitä, että uskaltaa mennä kohti kipua – sitä, mikä on meissä kaikissa kaikkein kipeintä ja sen katsomista ystävällisyyden kera. Kaikki eivät ole siihen valmiita – antamaan itselleen sitä, mitä tarvitsee. Usein väliin tuleekin jokin metodi tai keino, jotakin, jota kaipaisi ulkopuolelta itselleen.

Kirjoittamisessa ja puhumisessa olen päätynyt hyvin lempeään tapaan: puhumaan suoraan ihmiseen sydämeen, enkä mieleen. Silloin äänestäni ja runollisesta tavastani kirjoittaa viestit menevät syvemmälle. Kun nyt kirjoitan uudessa kirjassani Säällisiä ajatuksia kauniilla kielellä ilmastokriisistä, huumorillakin ja inhimillisyydellä, sitä kautta kaikkein parhaiten viestini tavoittaa kuulijat ja lukijat.

Itsemyötätunto menetelmänä on hyvin haastavaa opettaa ihmisille, sillä on oltava tietoinen myös siitä, mitä kykenee itsestä antamaan. Monelle teksteistäni ja puheestani on välittynyt lempeä viesti. Olen valinnut ne väylikseni.

Puhuessani olen saanut jälkikäteen sellaista palautetta, että: ”Tulin tänne kiireessä, minulla oli hyvin paha olla. Nyt se on kadonnut.” Joskus on ollut hetkiä, jolloin ihminen on kokenut syvää kärsimystä. Lempeyden kautta ihmisellä on ollut mahdollisuus nähdä asiat uudella tavalla. Myötätunto on koskettanut niin, että on saanut yhteyden johonkin sellaiseen, jota ei ole aikaisemmin ollut. Kokemus nähdä ja kokea jokin on muuttunut, saanut uuden merkityksen.

Se onkin itselleni se suurin palkinto, kun saan palautetta, että ihmistä on auttanut ja koskettanut jokin sanomassani. Joskus herkkyyteen tai esimerkiksi unettomuuteen on auttanut teksteistäni kumpuava sanoma. Unen lahjoja -kirjastani on esimerkiksi monikin löytänyt syvää lohtua. Tällaiset palautteet ovat hyvin lämmittäviä.

Miksi kärsimyksen tunnistaminen on niin tärkeää? Siksi, että emme voi tuntea todellista lohtua, ellemme ensin hyväksy kärsimystä, huomaa ja tunnusta sitä todeksi, omaksi kokemuksemme tässä ja nyt. Jos vähättelee epämukavuutta omassa tai toisten elämässä, sivuuttaa pahan olon ja kivun, jää vaille helpotusta, ymmärrystä ja yhteyttä, johon kärsimys kutsuu.

– Taina Laane, ote teoksesta Unen lahjoja – kirjeitä hänelle, joka valvoo

Syvä sisäinen vaativuus ja itsekriittisyys voi ilmetä myös unettomuutena. Unen lahjoja -kirjassaan Taina on tuonut esiin sisintä kriitikkoamme, vaativuutta ja vastavoimaa itsemyötätuntoa. Pääset tutustumaan teokseen klikkailemalla kuvaa.

Uskon, että taito kertoa vaikeista asioista hyvin helposti ja ymmärrettävästi on viisautta ammattitaitonsa äärellä. Sinulla on uskomaton kyky tuoda vaikeita asioita kaukaa lähelle helposti ymmärrettävästi esille kirjoissasi.

Voi kiitos. Harvemmin törmään tällaiseen palautteeseen. Sinulla on selkeästi kyky havainnoida kokonaisuutta. Saan useammin palautetta siitä, kuinka jokin sanomassani on koskettanut. Asiantuntijaroolista ei välttämättä tavoita sitä, kuinka paljon teksteihini on leivottu mukaan. Lempeä tyylini kirjoittaa ei ehkä ole se perinteisin.

Olen huomannut, että he, jotka ovat valmiita hellittämään, silloin syvä vaativuus koskettaa ja se pehmenee. Ammatillisessa mielessä olen pyrkinyt myös olemaan varovainen. Kun takana on vaikeita kokemuksia, silloin ilmapiirinkin on oltava turvallinen. Kirjoihin olen pyrkinyt luomaan kannattelevan ilmapiirin, aivan kuin pedin, jonka puitteissa voidaan katsella omaa kokemusta.

Siinä olet kyllä onnistunut upeasti. Myös läheiseni ovat sanoneet samaa teksteistäsi ja tuon kokemuksen tavoittamisesta.

Kiitos. En useinkaan jaa hyvin henkilökohtaisia palautteita esimerkiksi sosiaaliseen mediaan. Palautteet koskettavat syvästi, mutta kun on kyse henkilökohtaisista kokemuksista, silloin näen, että näitä ei voi jakaa julkisesti.

Ymmärrän hyvin, että eettisyys tulee vastaan. Olen joutunut myös itse seuloa paljon sellaista, jota ei voi yksityisyyden suojan vuoksi tuoda julki. Se on kunnioitettavaa – jättää sellaiset itselleen ja kunnioittaa näin myös palautteen antajaa. Näkisin, että välttämätöntäkin.

Kyllä. Hyvin yllättäviltäkin tahoilta tulee palautetta.

Samaistun täysin, vaikka vasta toisen kirjan äärellä ollaan. Jännittää enemmän kuin sanoja saa sanotuksi ja keksityksi. Varmasti osaksi sen palautteen vuoksi. On hyvin häkellyttävää vastaanottaa kovin henkilökohtaista palautetta, tottakai myös palkitsevaa. En tiedä totunko siihen koskaan.

Varmasti. Onhan se hyvin jännittävää. Harva tietää, kuinka jännittävää kirjailijan ammatti onkaan. Se näyttää äärimmäisen tylsältä. Ehkä luullaan, että sitä kökötetään paikallaan, vaikka siinä käydään universumeissa.

Kirjailijan ammatissa olen myös huomannut, että on hyvin luonnollinen tila olla odottamatta mitään. Sellaista ei koe muussa roolissa. Se mitä tulee, on tullakseen. Se on hyvin levollinen tila.

Olen samaa mieltä kanssasi. Kirjaa koostaessa etsintätutka on aikalailla koko ajan päällä ja se syvä antoisa seikkailumieli tutkimusretkellä. Kirja on vain se lopputulos kaikesta siitä muusta taustatyöstä.

Kyllä ehdottomasti.

Millä tavalla itsemyötätunto auttoi sinua unettomuutesi kohtaamisessa?

Itsemyötätunnon avulla opin antamaan itselleni niitä lohdun sanoja ja tekoja, joita unettomina hetkinä kaipasin. Lisäksi huoli ja vaatimukset alkoivat hellittää lempeämmän elämäntavan ja -asenteen myötä. Tämä vähitellen taltutti unettomuuden terän.

Kuinka kuvailisit itsemyötätuntoisuutta konkreettisesti elämässäsi näkyvänä asiana esimerkiksi mindfulnessin siivittämänä?

Itsemyötätunto voi näkyä elämässä milloin tahansa. Siinä miten antaa itselleen lepoa, miten kannustaa itseään haastavassa tilanteessa, siinä miten suo itselleen ravintoa ja mukavia kokemuksia.

Itsemyötätunnon turvin voi kohdata myös vaikeita hetkiä. Sen harjoittaminen vaatii kuitenkin päivittäin hieman pysähtymistä ja hiljentymistä. Mitä minulle kuuluu? Mitä minä nyt tarvitsisin?

Millaisia vaikutuksia näillä on ollut elämääsi – itsemyötätunnolla ja mindfulnessilla suhteessa sisäiseen kriitikkoosi?

Sisäinen kriitikkoni on kesyyntynyt niin paljon, että uskallan enemmän elää ja näkyä omana itsenäni ja toteuttaa unelmiani. Hyvinvointini on parantunut, nukun hyvin.

Joskus voi tuntua myös hieman tyhjältä, kun sisäinen kriitikko ei ole enää vaatimassa kaikenlaisia suorituksia, joita yhteiskunta arvostaa. Saavutukset eivät tunnu niin tärkeiltä vaan oleellista on merkityksellisyyden kokemus.

Kuvittele päivä, jolloin et syyllistäisi itseäsi siitä mitä teet, miltä näytät, mitä syöt ja ja miten liikut, vaan kuuntelisit itseäsi ja tekisit kaiken luonnollisesti ja kohtuullisen riittävällä tavalla, mukavan rauhallisessa rytmissä. Kuvittele ilta, jolloin et miettisi työasioita tai sitä, mitä mokia teit päivän mittaan, vaan harrastaisit läsnäolevasti jotakin sinulle mieluista tai viettäisit aikaa rakkaidesi kanssa, kunnes menisit nukkumaan ja nukkuisit syvästi ilman heräilyä ja levottomuutta. Kuvittele elämä, joka on vapaa jatkuvasta haluamisesta ja suorittamisesta ja on ennemminkin täynnä tyytyväisyyttä ja rauhaa.

– Taina Laane, ote teoksesta Kesytä kriitikkosi – Lempeämmän mielen käsikirja

Mistä sait kimmokkeen ryhtyä itsemyötätunto -kouluttajaksi?

Oikeastaan vuodesta 2001 lähtien olen opiskellut kaikenlaista psykologiaan liittyen ja itsemyötätunto yhdisti kaiken. Menetelmä yhdistää kärsimyksen ja ystävällisyyden. Menetelmässä on myös hyvin monta eri tasoa – niin arkisesti kuin työskentelyssä oman itsensä kanssa. Oikeastaan kokonaan muuttaen oman kivun, identiteetin ja itsekuvaakin. Menetelmä on paras, jota olen nähnyt ja joka on auttanut nopeiten. Uskon, että se on tehokkain ase kärsimystä vastaan. Myötätuntoa kaivataan ajassamme.

Menetelmä loksahti itselleni siinä, että siinä tähdennetään lempeästi oman sydämensä avaamiseen. Toki menetelmässä tähdennetään sitä, ettei saa mennä liian nopeasti eteenpäin. Lempeästi katsoen voi kokea, mitä on valmis menemään kohti. Mitä olen valmis katsomaan?

Kiehtovaa. Millaisia koulutuksia käyt tällä hetkellä vetämässä ja kenelle?

Positiivisen psykologian asiantuntijana teen töitä hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Enimmäkseen ihmisten kanssa, joilla on hyvät henkiset voimavarat kohdata asioita. Toimin laajasti, mutta myös sosiaali -ja terveysalan kentillä. Työni on hyvin palkitsevaa.

Minkä näistä kaikista osaamisen kentistä koet omimmaksi itsellesi?

Työnohjauksesta puhuttaessa ihmissuhdeammattilaisten kanssa, ketkä omaavat hyvän reflektiivisen taidon katsoa itseään, ketkä osaavat pohtia ja jäsentää ajatuksiaan.

Voisin kuvitella, että jos sinua työnohjaisin tai ryhmää, jossa on sinun kaltaisia ihmisiä, silloin mennään niin syvälle ja niin keskeisiin teemoihin, että se on yleensä todella palkitsevaa. Osaan nykyään aika hyvin valita itselle sopivimman asiakaskunnan. Toiset saattavat kaivata ehkä hieman suoraviivaisempaa. Oma otteeni on hyvin pohdiskeleva ja peilaava kuin yhdessä toimien. Olen huomannut näiden väylien sopivan itselleni parhaiten.

Ei siis tarvitse aloittaa ihan täysin alkeista asioita työnohjauksessa?

Ei, sillä ihmisellä tulee olla sanoja omille tunteilleen. Tarvitsee olla tietoisuutta ja tietty ammattitaito, sillä tietoisuus on avain näiden asioiden kanssa toimimiseen.

Ymmärrän hyvin. Millaiselle asiakaskunnalle teet tällä hetkellä työnohjausta?

Teen asiakastyön ammattilaisille ja ihmissuhdetyön parissa toimiville ammattilaisille. Esimiehille, jotka ohjaavat sosiaali -ja terveysalalla. Olen myös tehnyt paljon järjestötyöntekijöiden kanssa töitä, Joukkoon mahtuu myös yrittäjiä, luovia ihmisiä kuin myös media-alalla toimiviakin. Koska itselläni on samaa taustaa, se toimii todella hyvin tässäkin kontekstissa.

Etänä teen tällä hetkellä pienemmälle porukalle pidempiä työnohjausprosesseja. En markkinoi juurikaan tällä hetkellä työnohjausta, sillä aikoja on vaikeampaa järjestää. Yksittäisiä aikoja kykenen ottamaan etänä, mutta pidempiä prosesseja ei ole mahdollista tällä hetkellä toteuttaa.

Keitä pidät itsemyötätunnon pioneereina? Ainakin Kristin Neff taitaa kuulua myös sinun suosikkeihisi?

Kyllä, Kristin Neff, mutta myöskin Chris Germer itse itsemyötätunnon kehittäjä. Arvostan myös aina sitä, että ihminen on sitä, mitä hän opettaa. Heissä on ystävällisyyttä ja nöyryyttä, vaikka he ovat isoja tähtiä alallaan. Heidän opeissaan ja retriiteissään on paljon sellaista, josta olen ollut kiitollinen – saaden siellä heidän kanssaan olla ja opiskella heidän perustamassaan ohjelmassa, niin itsemyötätuntomenetelmää kuin sen opettamistakin.

Olitko heidän opissaan, kun olit opiskelemassa ulkomailla?

Olin itse asiassa mindfulness -opintojani opiskelemassa sellaisen kuin Gina Rubinskyn kanssa, ken oli todella hyvä myöskin.

Positiivisen psykologian guruja oli paljonkin, heistä olen ollut mm. Martin Seligmanin opissa.

Jotkin asiat ovat kenties olleet vaikeita ja ylivoimaisia ja olemme suojelleet itseämme työntämällä ne syrjään. Itsemyötätunto luo niihin lempeän katseen ja ne alkavat sulaa. Joskus hitaasti pisara kerrallaan, joskus taas nopeasti hulahtaen. Silloin lukittuneet tunteet sulavat keväisiksi puroiksi, jotka iso joki vie lopulta mennessään.

– Taina Laane, Unen lahjoja

Itsemyötätunto voi tuntua monelle hyvin haastavalta omaksua, sillä se saattaa tuntua monelle ”pehmoilulta” ja vieraaltakin. Millaisia päivittäisiä harjoituksia voisit suositella ihan kenelle tahansa? Sellaiselle, joka kiinnostuu kokeilemaan itsemyötätuntoa? Millä voisi lähteä kokeilemaan?

Neffiltä peräisin oleva: Mitä sanoisit ystävällesi ? Miten kohtelisit kollegaasi?

Usein tällaisen suodattimen kautta on helppoa omaksua itsemyötätunnon ydinsanomaa. Suurin osa meistä osaa olla myötätuntoisia toisia kohtaan, kavereita ja varsinkin hyviä ystäviään kohtaan. Tämän saman soveltaminen itselleen on hyvä alkuharjoitus, josta on helppoa lähteä liikkeelle.

Kuinka kohtelisin itseäni samoissa tilanteissa, kun kohtaan itse vaikeuksia? MIllaisia neuvoja silloin antaisin? Millä tavoin silloin puhuisin?

Toinen hyvä harjoitus on laittaa oma käsi sydämensä päälle ja kysyä itseltään: Mitä minä juuri nyt tänään ja tässä tarvitsen?

Kätensä vieminen sydämen päälle tuo harjoituksen konkreettisemmaksi siten, että kuulee omia tarpeitaan heti syvemmältä.

Joskus se voi olla kuppi kahvia. Joskus se voi olla lepoa. Joskus se voi olla omaa aikaa. Se voi olla myös sen huomaamista, että kaipaa kannustusta. Sen huomiointia, että on ylirasittunut tai kuormittunut.

Olen huomannut hyvin monelle olevan hyvin vierasta omaksua myötätuntoisuutta. Usein pintaan nousee myös suojavalmiudesta kumpuavia tunteita, kuten pelkoa, vaikka kyse on hyvin yksinkertaisista asioista.

Kyllä. Olen huomannut myös saman luennoidessani. Vaikka paljon luennot sisältävät laajaa näkökulmaa ja osittain tieteestäkin, kuitenkin kyse on vain yhdestä asiasta: ystävällisyydestä.

Ystävällisyydestä itseä ja muita kohtaan. Siitä on kyse itsemyötätunnossa. Valitsen ystävällisyyden.

Miksi uskot sen olevan usealle niin vaikeaa? Kenties koska siihen ei ole opetettu?

Näen, että meidät on opetettu siitä tietyllä tavalla pois. Meidät on opetettu kuuntelemaan suoritusta ja kilpailua, joita on meidän kulttuurissa hyvin vahvasti. Ei niinkään sitä, että mitä voisin antaa itselleni ja muille juuri nyt?

Tietysti juuret ovat evoluutiossa, mutta tietynlainen pelko ja päteminen syntyvät kilpailussa ja kulttuurisidonnaisuudessa. Se, että pysähdynkin ja kysyn itseltäni, mitä tarvitsen on jollakin tapaa niin päinvastaista.

Koen, että olet myös tuonut hyvin lämpimällä ja kauniilla tavalla kirjassasi Unen lahjoja itsemyötätunnon osaksi oman sisäisen lapsensa kohtaamista. Olet kertonut myös näistä tilanteista omasta elämästäsi. Kuinka kuvailisit itsemyötätuntoa osana tämän prosessin suhteen?

Meillä kaikilla on kokemuksia takana, sellaisia, joissa olemme säikähtäneet tai pelästyneet, kokeneet itsemme hämmentyneeksi. Kenties emme ole ymmärtäneet tai meiltä on puuttunut jäsennys siinä kohtaa, niissä tilanteissa. Oman menneisyytensä kohtaaminen inhimillisessä valossa voisi kuvata sitä osuvimmin: en ole voinut kaikkea itse aiemmin ymmärtää. Myöskään läheiseni eivät ole voineet kaikkia näitä tilanteita ymmärtää.

Itsemyötätunnon valossa tällaisissa tilanteissa päästän syyttämisestä irti. Voin sanoa itselleni ne sanat, joita olisin silloin aiemmin näinä kipeinä hetkinä kaikkein eniten kaivannut omalle sisäiselle lapselleni.

Suostun antamaan ne nyt, en jää kiinni siihen, että jonkun täytyisi tulla pelastamaan minut tai että jonkun olisi täytynyt tulla. Olen nyt tässä ja voin sanoa sekä antaa itselleni lempeästi nuo silloin kaipaamani sanat.

Tein pitkään sellaista työtä itseni kanssa läpi, jolloin huomasin törmääväni hyvin usein tiettyyn kokemukseen. Tätä samaa ei enää ole. Usein intuitiivisesti törmäsin esimerkiksi sellaiseen tilanteeseen, jossa leikin leikkikoulussa jotain ja muut taas toisin. Olin tilanteessa ikään kuin yksin. Hyväksyin mieleen tulevan kokemuksen ja suostuin menemään sitä kohti. Uteliaasti.

Asetuin ulkopuolelle itseäni. Katsoin näitä tilanteita siitä lapsen näkökulmasta. Mitä lapsi haluaisi? Mitä hän olisi kaivannut? Mitä hän olisi halunnut kuulla ja mitä hän olisi sen jälkeen tehnyt?

Usein tällaisiin tilanteisiin tulee jokin ratkaisu. Kun kävin lohduttamassa lasta, hän lopulta uskaltautui mennä leikkimään muiden kanssa.

Kyllä, kauniisti sanottu. Olen käynyt saman matkan myös itse. Myötätunnolla on hyvinkin eheyttävä vaikutus meihin jokaiseen.

Kyllä. Usein tällaiset tilanteet voivat vaikuttaa hyvinkin pieniltä, mutta ne voivat olla meidän identiteetin kannalta hyvinkin suuria kokemuksia. Kuten tässäkin tilanteessa oli kyseessä syvä kokemus siitä, että minua ei ymmärretty tai että olisin jollain tavalla hyvinkin erilainen.

Tällaisen kokemuksen kokeminen jo hyvin pienenä, leikkien väärällä tavalla kerhossa, vaikka kyse ei ollut kovinkaan suuresta ja dramaattisesta asiasta – ne voivat jäädä pieniksi kiteytymiksi. Aivan kuin kiteytymiksi ja ydinuskomuksiksi itsestä, että yleisesti minua ei ymmärretä tai että olen vääränlainen.

Kun asetun tämän lapsen viereen, lämmöllä ja lohduttaen, kokemus muuttuu. Jopa käsitys omasta itsestä voi hyvinkin suurella ja parantavalla tavalla muuttua. Myöskin näitä samoja menetelmiä käytän joskus työnohjauksessa.

Joskus ne auttavat suurestikin, kun on kyse ydinuskomuksista itseä kohtaan. Kirjoissani en paljon kirjoita aiheesta, koska se voi mahdollisesti nostaa vanhoja traumoja pintaan.

Ymmärrän. On oltava valmis työstämään ja kohtaamaan asioita sisäisen turvallisuuden tunteen kautta.

Kyllä ja haluan olla aina hyvin turvallinen. Aina kaikilla ei ole sitä turvallisuutta, sitä, jolla kohdata näitä tilanteita. Silloin ei ole vielä niiden kokemusten kohtaamisten aika.

Itse kukin voi myös välillä tässä prosessissa tarvita apua terapia-alan ammattilaiselta, ohjatulta itsemyötätunto -kurssilta tai vaikka hyvältä ystävältä. Kun elämässä on vakaa elämäntilanne ja voimavarat näihin tilanteisiin ja niiden kohtaamiseen, silloin on vasta mahdollista olla itselleen se aikuinen, jota olisi lapsena tarvinnut.

Vaikuttavia sanoja. Niin paljon, niin pehmeästi ja niin paljosta niin keveästi. Nöyrin ja syvin kiitos Taina, että sain sinut avaamaan tämän blogisarjan ja jaoit arvokkaita ajatuksiasi ❤??

Tainan kanaviin ja lisälempeyteen pääset tutustumaan lisää:

Instagramissa tilillä TainaLaane

Facebookissa Taina Laane kirjat ja tietysti

Tainan kotisivuilla. (Ja psst… Löydät täältä myös Tainan tarjoaman työnohjauksen!)

Ensi viikosta eteenpäin lähdetäänkin sitten harjoittelemaan, aivan konkreettisesti kriitikon kesyttämistä ja itsemyötätunnon voimaa ??

Millaisia ajatuksia nousee sisäisestä kriitikosta ja itsemyötätunnosta juuri nyt? Tuntuivatko tutuilta? Uusilta? Vierailta?

Tutustu myös:

Sisin kriitikkosi on uudelleenohjelmoitavissa

Tunnista kriitikkosi triggerit ja voit valita inhimillisemmän, lempeämmän ja kultaisen keskitien

? Veera

Instagram veerajahn

Facebook Eheyden Lähde

[email protected]

Lähteinä mukaillen:

Haastattelu Veera Jahn & Taina Laane. 2021.

Taina Laanen henkilökuva: Uzi Varon

Kirjojen kuvat: Heli Kaipio @pystytkyllä

Vastaa